Appleseed (orig. “Appurushîdo”) on varsin perinteinen ja jokseenkin kliseinen anime-flikki, joka perustuu samannimiseen toistakymmentä vuotta vanhaan manga-sarjaan. Elokuva kertoo kolmannen maailmansodan jälkeisestä maailmasta, jolloin ihmiskunta on ajautunut jo tuhonpartaalle kateuden, pelon ja vihan turruttamana. Kaiken tuhon ja turmion keskellä elää kuitenkin kaupunkivaltio nimeltä Utopia, jota nimi kuvastaakin hyvin. Tässä pienessä maailmassa kaikki on hyvin ja ihmiset elävät kauhuntasapainossa androidien avustamana. Tätä utopiaa hallitsee supertietokone Gaea, joka pyörittelee ihannemaailmaa pienen elitistiryhmän voimin.
Utopian tuolla puolen sitä vastoin käydään jatkuvaa sotaa androidien ja ihmisten välillä. Sodan keskellä elelee sitkeä sissi, Deunan, joka siepataan keskeltä taistelua Gaean hallitsemaan utopiaan, sillä Utopian tasapaino on järkkymässä ja Deunanille on varattu paikka tähän showhun… Pysyttekö kärryllä? Hyvä, en minäkään!
Appleseedin vajaaseen kahteen tuntiin mahtuu moniulotteinen juoni, jossa vaikuttavat kymmenet elokuvalle keskeiset hahmot. Soppaa on maustettu silmäruoalla, sillä Appleseed on yksi hienoimmista tietokoneanimaatiolla tuotetuista elokuvista. Koko elokuva on tuotettu 3D-animoinnilla, joka sekoittaa sopivassa suhteessa photorealismia ja cell shading -tekniikkaa, jonka avulla hahmot näyttävät toisaalta piirretyiltä, mutta liikkuvat luonnollisesti. Kaunista. Final Fantasy vapise!
Ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia ovat silkkaa toiminnan ja räiskinnän juhlaa. Luotia lentää, seiniä sortuu ja hahmot harrastavat sellaista akrobatiaa että katsoja tippuu tuolilta ihmetellessään ohjaajan oivalluksia. Ensimmäiset puolituntia kuluvat nopeasti, ja katsoja on täysin pihalla kaikesta. Tämän jälkeen elokuva jaksottuukin huomattavasti loogisemmaksi ja paneutuu ympäröivän maailman kuvaamiseen, josta siirrytään edelleen juonen syventämiseen ja loppuhuipennukseen.
Appleseed on todella kaunista katseltavaa ja edustaa ns. piirroselokuva-genren ehdotonta kärkeä, olemalla jopa Ghost In The Shell 2:sta paremman näköinen. Hahmot ovat uskomattoman piirretyn näköisiä jopa 3D-mallinnettuina. Toisaalta välillä esim. käsien liikkeet vaikuttavat hieman epärealistisilta ja elokuvan tekijöiden käyttämä kasvosynkronistointi on hieman ontuva, sillä näyttelijät ovat olleet valitettavan ilmeettömiä. Huulisynkkaus oli hieman kumimainen, mutta toisaalta äärimmäisen upea esitys siitä mihin nykyteknologia pystyy.
Silmäruoan lisäksi leffa tarjoaa nannaa myös korville ensiluokkaisten ääniefektien ja upean soundtrackin muodossa. Soundtrackilta löytyy musiikkia mm. Basement Jaxxilta, Paul Oakenfoldilta sekä Akufenilta. Basement Jaxxin “Good Luck” on yksi upeimmista intro-biiseistä ever. Kuule ja koe itse. Piste.
Yksinkertainen, suoraviivainen, ja kliseinen. Siinä kolme adjektiivia jotka kuvaavat elokuvaa hyvin. Elokuva lainailee Ghost In The Shelliä, Dominion Tank Policea, Final Fantasya (elokuvaa), Akiraa sekä Gundameita, ja lopputulos on yksi upeimmista animaatioelokuvista.
nimimerkki: Reaktor
