Henkilökohtaisesti tämä oli itselleni ensimmäinen elokuva, jonka näen käsikirjoittaja-näyttelijä Jason Segelin tuotannosta, ja voin kertoa, että tämän jälkeen seuraan miehen liikkeitä suurennuslasin kera… Forgetting Sarah Marshall kertoo tavallisesta kaduntallaaja muusikosta nimeltään Peter (Segel), joka on onnistunut valloittamaan kuvankauniin TV-stara Sarahin (Bell) sydämen, eikä elämä ulkopuolisen silmin juurikaan sujuvammin voisi myötätuulessa kulkea. Tapahtuu kuitenkin niin, että Peter joutuu sydänkäpysensä hylkäämäksi ja pakkaa velipuolensa painostuksen innoittamana laukkunsa rentouttavaa Hawaijin matkaa varten. Lomakohde osoittautuu kuitenkin kaikeksi muuksi kuin Sarahin unohtamisvaellukseksi, sillä neito lomailee samaisessa osavaltiossa ja vieläpä samaisessa hotellissa, ja kuinka ollakaan kuuluisan rocklaulaja-poikaystävänsä kanssa.
Forgetting Sarah Marshall on erittäin virkistävä ja raikas tuulahdus romanttisten komedioiden tunkkaiseen maailmaan. Jason Segel näyttelee pääosaa, mutta on myös kirjoittanut leffan tarinan ja käsikirjoituksen itse. Huumorinkukka puhkeaa koreimpaan kukoistukseensa useampaan otteeseen ja harvoin jenkkihauskuutuksille tulee oikeasti ääneen naurettua, mutta tulipahan sekin harvinaisuus tämän tekeleen parissa koettua. Segel perustaa huumorinsa tilannekomediaan ja tuntee nähdyn perusteella myös itselleen sopivat repliikit mainiosti. Kyllähän leffan huumori lepää lähes täysin Segelin harteilla, muttei se menoa hidasta pätkän vertaa, kun mies on niin loisteliaan ja nokkelaa dialogia pursuavan käsikirjoituksen luonut. Slapstickiin tai räävittömiin alapääjuttuihin ei ole tarvetta, mutta komediallisesti pahasti varjoon jäävistä ja pääosin täysin turhista sivuosista täytyy rankaista miinuksilla.
Näyttelijöistä nimikkorooli-Sarahia kantava Kristen Bell vetää perushyvän roolin, mutta jää selkeästi virkasisarustensa varjoon. Sen sijaan eksoottisen viehättävää hotellivirkailijaa esittävä 70’s-show -tähti Mila Kunis jää positiivisena mieleen, vaikka kyllähän hittisarjakin osoitti nuoren näyttelijättären lahjat valitsemassaan ammatissa. Tällä kertaa Kunis ei joudu revittelemään sarjasta tutulla tyylillä, vaan pääsee käyttämään myös muita apujaan, ja taivas varjele niitähän naapurintytöltä löytyi vaikka millä mitalla. Paitsi säkenöivän ulkonäkönsä puolesta Kunis voisi täräyttää läpi jossain vaativammassakin roolissa, sen verran loisteliaasti hän tässä edukseen esiintyy. Myös omahyväistä rocktähteä esittävä Russell Brand ansaitsee kehuja hienosti vedetystä sivuroolista, hän sopi tehtäväänsä täydellisesti. Itse leffan kuningas, Jason Segel, tekee elämänmakuisen suorituksen ja upottaa katsojat miellyttävään elokuvakokemukseen.
Kyseisen komedian katsominen oli äärimmäisen helppoa ja aika tuntui liitävän kuin siivillä, sillä kokonaisuus liikkui eteenpäin todella sujuvasti ja välillä tuntui kuin seuraisi naisten rantalentisottelua hiekkarannalla kauniin aurinkoisena kesäiltana – eihän siinä voi kuin olla ja nauttia. Nicholas Stoller pitää ohjaajana paketin kiitettävästi kasassa ja saa näyttelijäkaartistaan irti kaiken, ellei enemmänkin. Forgetting Sarah Marshall on yksinkertaisesti 2000-luvun kuuminta komediakermaa, jota voi suositella aivan kaikille!
