Brendan Fraser on kansan syvien rivien mieltämä stereotyyppi, slipoveri-nörtti Elliot. Miehellä ei naishommat oikein luista. Elliot on lääpällään menestyvään Allisoniin joka ei kuitenkaan ole oikein innostunut (tuskin huomaa) miehestä. Eipä hätää, Elliot törmää punaiseen nahkaan pukeutuvaan sexyyn paholaiseen (Elisabeth Hurley). Paholainen antaa Elliotille tämän sielua vastaan seitsemän toivetta ja samalla yhtämonta mahdollisuutta hurmata Allison.
Leffassa on oikeastaan seitsemän erilaista tarinaa ja ne ovat tosiaan hubaisia sekä naurattavat ääneen asti. Vaikka kyse olisi millaisesta komediasta ei ääneen nauraminen ole silti itsestäänselvyys ainakaan omalla kohdallani. Jokaisessa toiveessa (tarinassa) Elliot toivoo itsensä jonkinlaisen menestyjän rooliin, mutta jokaisessa hommassa mättää joku ja seuraavaa toivetta on määriteltävä vieläkin tarkemmin.
Jokainen Elliotin uusi toive on riittävän erilainen ja poikkeaa aikaisemmista. Harvemmin tulee vastaan komedia jota haluaa ahmia ja odottaa malttamattomana mitä seuraavaksi keksitään.
Tässä on ilman muuta yksi parhaista Brendan Fraserin komedioista mitä on koskaan nähty. Äijähän viillettää menemään nykyään kuin liukuhihnalla, joten suurin osa hommista on väkisinkin keskivertoa. Yleisellä komediamittarilla mitattuna kyseessä on loistava leffa. Suosittelen ehdottomasti ja uskon ettet petyt.
