Studio Ghibli käyttää yleensä hieman synkempiä teemoja elokuvaan tai yleensä yrittää saada katsojan tipauttamaan pari kyyneltä. Minusta tuntuu, että tämä elokuva on poikkeus.
Koulutyttö Haru pelastaa kissan jäämästä kuorma-auton alle. Yllättäen kissa kiittää häntä. Seuraavana yönä outo kulkue kissoja tulee kiittämään Harua, ja kutsuu hänet Kissojen Valtakuntaan. Seuraavana päivänä kissat aiheuttavat Harun elämässä kaaosta. Monen sattumuksen kautta, Haru päätyy kyseiseen valtakuntaan, Mutan, Paronin ja Toton kanssa.
Yleisesti Studio Ghibli sekoittaa fantasiaa ja realismia elokuvissaan ja pysyttelee jonkin verran maassa. Tässä he hieman höllensivät sääntöjä, ja loivat täysin absurdin maailman, jossa ei ole päätä eikä häntää. Mutta oikeasti, olen iloinen että he tekivät niin. Elokuvassa on heti valtakuntaan päästyä kaikki sekaisin. Haru puetaan mauttomaan hääpukuun, Kissakuningas heittää ihmisiä tornista ja käyttäytyy mikäkin psykopaatti. Elokuva on paljon kevyempi kuin muut Ghiblin animet. Se ei itse asiassa edes tunnu elokuvalta. Se tuntuu pikemminkin kokoelmalta hauskoja vitsejä ja kevyttä toimintaa, höystettynä hyvillä sivuhahmoilla.
Suomalainen dubbi Valtakunnassa toimii hyvin. Annituuli Kasurinen sekoittaa mukavasti itsevarmuutta ja japanilaista koulutyttö-naivismia rooliin. Pertti Koivula on myös vatsaavääntävän hauska Kissakuninkaana, joka virnistelee oudosti ja hädin tuskin edes yrittää puhua vuorosanojaan, mumisten ja äristen ne, paisti kun hän huutaa. Tarmo Ruubel ja Henna Hyttinen tuovat myös mukavaa kevyyden tunnetta Paronin ja Yukin rooliin. Myös sivuhahmojen ääninäyttelijät, kuten Monnina tunnettu Pekka Autiovuori kuninkaan neuvonantajana tai Ari-Matti Hedman, jonka Naturo kuulostaa Pikkuoravalta heliumhöyryissä.
Elokuvaa on hieman parjattu siitä, ettei Ghibli panostanut niin paljon animaatioon tässä. Itse kyllä pidin elokuvan hieman pelkistetystä ja tavanomaisemmasta tyylistä, joka on mukava silmälle.
Kissojen Valtakunta on yksi niistä niin sanotuista ”välipalaelokuvista”, jonka voi katsoa kun haluaa tappaa vähän aikaa tai vain vääntää aivot nollavaihteelle hetkeksi, vaikka rasittavan ja stressaavan päivän päätteeksi, tai jos haluaa vain yksinkertaisesti nauraa. Suosittelen myös perheen pienimmille, elokuvassa on hädin tuskin mitään edes vähänkään kulmakarvaa nostattavaa. Suosittelen lämpimästi!
