Toisin kuin nimestä saattaisi luulla, Vaimoni on noita ei ole puhdas uudisversio vanhasta tv-sarjasta. Sen sijaan se on romanttinen komedia noidasta nimeltä Isabel (Kidman), joka parin mutkan kautta päätyy kyseisen tv-sarjan nykyversion tähdeksi. Tai oikeammin seuraamaan sivusta sen miestähteä (Ferrell), joka on uransa laskusuuntaa paikkaileva itserakas mulkvisti. Asetelma ei jätä paljoa arvailujen varaan. Vaikka noitanainen onkin elänyt suljettua ja vähemmän normaalia elämää magiaa räiskähtelevän perheensä kanssa (noitaisää esittää Michael Caine!), hänellä on muutakin tarjottavaa maailmalle kuin höpö nenänkeikutus ja vaaleat kutrit.
On myönnettävä, että ylipirteä ja -teennäinen Hollywood-komedia on ajoittain letkeä vaihtoehto. Näin ainakin esim. avant gardelle tai aivot seinään läjäyttävälle toimintapaukulle. Sillä tavalla huono Vaimoni on noita ei ole, että Nicole Kidmanin ura siihen tuupertuisi. Kidman on niin hassu kuin pystyy – alkuperäisenkään noitasarjan tähti ei mikään naurupommi ainakaan nykykriteereillä ole ja häntähän Nicole tässä taitavasti jäljittelee. Will Ferrell riehuu roolissaan kolmen miehen edestä, olematta silti mikään hätävara-Jim Carrey. Heebo karrikoi omahyväistä starbaäijää niin maukkaasti, että moisesta heittäytymisestä sietäisi Ferrelliä vähintäänkin halata. Onhan se aina kivaa nähdä, kun joku ”herra täydellinen” nolaa itsensä. (Sellainen vain lisää vetovoimaa.) Leffan vanhemmat tähdet, MacLaine ja Caine, tekevät molemmat sen, mitä heiltä odottaa. Kumpikin tulee nähdyksi ja kuulluksi aivan varmasti jokaisessa kohtauksessaan. Caine on onneksi sen verran herrasmies, ettei hän hyökkää katsojan silmille siinä määrin kuin MacLaine. Toisaalta, ukko-Michaelilla on suurempi rooli kuin entisellä Charity-musikaalitähtösellä.
Leffan tekijöitä tuskin voi haukkua vanhan sarjan maineen pilaamisesta. Roolitus, tehosteet ja juoni miellyttävät kuin kehräävä kissa. Klassikkosarjan tunnelma on saavutettu hienosti, vaikka nykyaikana voisi tietysti olettaa vähän toisenmoista otetta (siis sittenkin, vaikka retroilu on muodissa). Tässä onkin Vaimoni on noita-elokuvan isoin ongelmakohta. Viime vuosisadan puolivälistä peräisin oleva kotirouvafantasia on liian kiltti ja huumoripitoisuudeltaan laihanlainen, jotta mikään sen tyylinen uppoaisi nyky-yleisöön nk. kybällä. Toisaalta, kun ei kovin pahoja taikoja tehdä tai rivouksilla ratsasteta ja juonikin on helppo, tätä elokuvaa on kiva katsella perheen pienempienkin kanssa.
