Drew Barrymore omaa kasvot, jotka ovat kiehtoneet minua jo kauan kauan kauan. Tämänkin elokuvan kansikuvaan on tahallaan laitettu juuri tuollainen kuva siksi, että juuri minä nappaisin sen kaupasta omakseni. Markkinamiehet onnistuivat jälleen.
Elokuva perustuu tositapahtumiin, kirjailija Beverly Donofrion elämään. Tapahtumia kerrotaan takautumien muodossa, joissa siirrytään nykypäivästä (80-luvulla) takaisin 60-luvulle, jolloin Beverly eli lapsuus- ja nuoruusvuosiaan ylpeän poliisi-isän kodissa.
Beverly on hyvin koulussa menestyvä tyttönen, joka haaveilee urasta kirjailijana. Elämä etenee normaalin teinin tavoin, kunnes 15-vuotias Beverly huomaa olevansa raskaana. Beverlyn vanhemmat eivät luonnollisestikaan ole tästä innoissaan, mutta rauhoittuvat hieman kun tulevan lapsen isä menee naimisiin Beverlyn kanssa.
Avioelämä ei kuitenkaan ole omasta kodista huolimatta ihan sellaista kuin Beverly oli toivonut. Uusperheen isä on melko kelvoton vätys ja lisäksi lapsen tulo pakotti Beverlyn lopettamaan koulut, jolloin kirjailijaksi ryhtyminen vaikeutuu. Vaikeinakin aikoina Beverlyn mielessä pyörii kuitenkin unelma kirjailijan urasta ja tämä seikka onkin se, joka pitää mielen kasassa vastoinkäymisistä huolimatta.
Kyllähän Drew:n näyttelemistä katselee, mutta paljon muuta tarjottavaa tällä filmillä ei ainakaan minulle ole. Elokuvan draama on niin maksimiin venytetty että se vie katsojan nukahtamispisteeseen. Lasten suihin laitetut repliikit ovat myös niin naurettavia lasten suista kuultuna, että luulisi käsikirjoittajien itsekin tajunneen millaisia lauseita nelivuotias päästää suustaan ja millaisia ei. Tämä nyt ei vaan toiminut.
