Aikaisemmin puolitiehen jäänyt Gozu tuli nyt katsottua uudestaan ja täytyy sanoa että melkoisen paketin Takashi Miike on jälleen leiponut kasaan. Juonen kuvaileminen on yhtä helppoa, kuin kiivetä Eiffeltorniin ilman käsiä. Minami on astetta alempi arvoisempi Yakuza, joka kuljettaa Yakuza veljeään Ozakia. Matka päättyy kuitenkin melko omituisesti kun Ozaki sattuu kuolemaan. Lisä päänsärkyä Minamille aiheuttaa, kun kuollut Ozaki häviää mystisesti auton takapenkiltä. Minami rupeaa etsimään veljeään omituisia ihmisiä vilisevästä pikkukaupungista, jossa ei oudoilta tapahtumilta, tai aivan käsittämättömiltä juonenkäänteiltä vältytä.
Gozu on siis erittäin omituinen elokuva, sitä on verrattu David Lynchin mestariteoksiin, mutta itse en tähä yhdy, sillä Gozu on täysin eritavalla outo, kun Lynchin tuotokset. Leffan sekopäisyydet ja viimeistään se loppu saattaa järkyttää monen Hollywoodhömppäilyihin tottuneiden ihmisten järkikultia. Kyllähän Gozu on jopa Visitor Q:n kaltainen outoilu Miiken filmographyssä, mutta sen takia Gozua ei kannata vältellä. Aivan Visitor Q:n tasolle Gozu ei yllä, mutta on silti kaikenkaikkiaan todella tehokas katsojan sietokyvyn äärille vievä tapaus. Omituisuus on osa Gozua siinä missä kurvikkaat naiset osa James Bondia. Miike saa pidettyä elokuvassaan yllä kokoajan todella mystisen tunnelman ja koskaan ei voi tietää mitä tule tapahtumaan. Jo kertaalleen nähdyt kummallisuudet onnistuivat ihmetyttämään, järkyttämään ja naurattamaan aivan yhtäpaljon kuin edelliselläkin katsomies kerralla. Miiken visuaalinen silmä ei tälläkään kertaa petä ja Miike saa luotua omanlaisen maailmansa johon katsoja uppoutuu, eikä edes yritä kiistää mitä ruudulla tapahtuu, marssii siellä sitten lehmänpäinen tyyppi, tai kauhoja perseeseensä työntävä Yakuza.
Kuten monesti ennekin Miiken ohjauksissa on Gozussakin näyttelijäpuoli hyvin hanskassa. Näyttelijät uppotuvat omituisiis rooleihinsa täysillä. Pienemmissä sivuosissakin olevat näyttelijät vakuuttavat hyppäämällä täysin saumattomasti kummallisiin rooleihinsa. Jonkinlaisena päähenkilönä toimiva Minami, jota esittää Hideki Sone on roolissaan myös todella hyvä. Kaikesta omituisuudesta hämmentynyt Yakuza, joka ei kuitenkaan ole itsekkään aivan normaalinoloinen kaveri, vaikkakin elokuvan normaalein. Sho Aikawa Ozakina on myös todella hyvä, vaikkei loppujenlopuksi hirveästi ruutuaikaa saakkaan. Sho Aikawa muistetaan myös Miken DoA trilogiasta, samoinkuin Renji Ishibashi mm. Auditionista, Dead or Alivestä ja Graveyard of Honorsta. Miike luottaa siis muutamiin luottonäyttelijöihinsä, jotka eivät tälläkään kertaa petä odotusksia.
Gozu on melkoinen kummajainen, jopa Miiken elokuvaksi. Yllä leijuu kokoajan mystinen tunnelma. Leffan ainoaksi heikkoudeksi nouseekin liiallinen pituus. Joskus Miike elokuvissa se puolitoistatuntiakin on tuntunut olevan liikaa, mutta nyt liikutaan jo yli kahdessa tunnissa, meinaa se olla tälläiselle sekoilulle liikaa. Noh eipä elokuva pituudensa takia ole hirveän tuskaista katseltavaa, olisihan siitä silti voinut saksia pois muutamiakin kohtauksia, nyt mielenkiinto kaikesta elokuvan hyvästäannista huolimatta meinaa lopahtaa loppua kohden (tai sitten olin vain liian väsynyt). Loppurisuistaan huolimatta Gozua voi suositella estotta ihmisille, jotka kaipaavat vaihtelua perinteisiin normaalin elokuvan lakeja noudattaviin teoksiin.
nimimerkki: Siperia Jones
