Äksyt vanhat herrat kertoo kahdesta äksystä vanhasta herrasta. John Gustafson (Lemmon) ja Max Goldman (Matthau) viettävät leppoisaa elämää Wabashassa, jonka talven myötä lumi on vallannut. He pilkkivät ja kinastelevat keskenään, kunnes naapuriin muuttaa salaperäinen nainen nimeltä Ariel (Ann-Margret). Molemmat ihastuvat tuohon kummalliset käytöstavat omaavaan naiseen ja tietenkin se kiristää vihamiehien välejä entisestään.
Ehkäpä valkokankaiden parhaimman parivaljakon muodostavat Jack Lemmon ja Walter Matthau. He ovat myös erikseen mainioita näyttelijöitä, mutta yhdessä he saavat puristettua itsestään ulos vieläkin mainiommat roolisuoritukset, niin myös tässä leffassa. Äksyt vanhat herrat onkin kaksikon 1990-luvun paras yhteistyö. Se on idealtaan tavanomainen romanttinen komedia, mutta kuitenkin se on keskivertoa romanttista komediaa paljon hauskempi. Lemmon ja Matthau ärjyvät toisilleen hauskasti ja Lemmonin tulkitseman Johnin isäpappana nähtävä Burgess Meredit heittää aivan hulvatonta läppää. Elokuvan huumori lähteekin juuri tuosta pappaenergiasta, tämä on kuin miesten versio TV-sarjasta Tyttökullat. Tilannekomiikka kukoistaa ja loistavat näyttelijät maustavat leffaa mukavasti. Jo mainittujen roolisuoritusten lisäksi pitää mainita vielä Ann-Margret, joka saa aikaan myös hienoa jälkeä, vaikka ei pääsekään tehokaksikon tasolle.
Vaikka Äksyt vanhat herrat on pääasiassa mukava romanttinen komedia, joka tarjoaa monet hyvät naurut, niin on se myös omalla tavallaan haikea tarina vanhenemisesta. Elokuvan päähenkilöiden elämästä on muuttumassa hiljalleen merkityksetöntä. Kalastus tarjoaa heille ainoan ilon tylsän arjen keskellä. Uutta toivoa heille tuottaa tuo ihastuttava uusi Ariel-naapuri, joka iästään huolimatta jaksaa ottaa elämästä kaiken mahdollisen irti. Yleensä komedioissa draamaosiot tuntuvat hyvin irrallisilta, mutta tässä draamaa on hyvin ujutettu joukkoon ja se on sulautunut siihen täydellisesti.
Äksyt vanhat herrat on hyvä elokuva. Se on yllättävän elämänmakuinen, eivätkä sen hahmot ole ollenkaan pahvisia, niin kuin romanttisissa komedioissa yleensä. Ei tämä nyt mikään elämää suurempi ole, mutta siitä huolimatta tai juuri sen takia tämä on todella mukava filmi, joka tuottaa katsojalleen hyvän mielen. Minulle tämä on hieman nostalginen, mutta vaikka nostalgiahehkutus otettaisiin pois, niin jäljelle jäisi vieläkin todella hyvä elokuva. Jatko-osa Äksymmät vanhat herrat tehtiin pari vuotta myöhemmin ja sekin on todella suositeltavaa katsottavaa, jos tämä leffa upposi. Suosittelut lähtee Thokelta tälle mukavalle ykkösosallekin, joka kestää monet katselukerrat.
