Suomalainen elokuva on viimeisen kymmenen vuoden aikana päässyt hyvään nousuun, varsinkin uusien aiheiden ja genrejen osalta. Uskalletaan yrittää kauhua ja toimintaa, tai niiden sekoittamista rikoselokuviin, draamaan tai scifiin. Timo Vuorensola kuuluu mielestäni suomalaisen elokuvaohjaajien tärkeimpään joukkoon, onhan hän tuomassa uutta genreä suomalaiseen elokuvaan ja samalla raahaamassa suomalaista elokuvaa ulkomaille hyvää vauhtia.
Iron sky, työnimeltään suomalaisittain Rautataivas, on varsin virkistävä ja ennen kaikkea viihdyttävä katsaus aiheista mitä mehevimpään: kuunatseihin. Kuuden vuoden työn hedelmä on kuin onkin Suomen ensimmäinen täysverinen scifileffa sekä kallein ja kansainvälisin tuotanto. Mutta on se kyllä hyväkin. Teknisesti onnistunut kokonaisuus yhdistyy hyvään tarinaan, ainakin aiheen mittapuulla, sekä todella erinomaisiin roolisuorituksiin. Viiden tähden viihdeleffaa ollaan lähellä, mutta kuuden vuoden tuotantoaika ja kokematon ohjaaja pudottavat Rautataivaan ansioita.
Elokuvan huumori on kautta linjan hauskaa, ja se kävi yleisöstäkin ilmi teatteriesityksen aikana. Valitettavasti muutaman kerran mennään epähauskan hölmöilyn puolelle presidentin ja hänen pr-avustajansa osalta. Tämä hahmokaksikko kärsii vanhasta tekstistä eniten, sillä Sarah Palin -parodian aika oli viime vaalien alla. Eivät nämäkään kohtaukset silti huonoja ole, hieman vain hiomisen tarpeessa. Teknisesti jälki on moitteetonta, varsinkin tälle budjetille. Budjettia ei helposti arvaisi tehosteista, joista löytyy suuren Hollywood-tuotannonkin mittapuulla vain hyvin vähän naristavaa. Tarinan puolelta löytyy yllättävän paljon, mutta yksityiskohtia en perustoimivasta tarinasta lähde tässä ruotimaan, sillä tarinan pimennossa pysyminen nimittäin oli yksi suurimmista syistä miksi Iron sky tuntui niin freesiltä kokemukselta vaikka tuotantoa onkin seurannut jo kuusi vuotta. Star wreckin kohdalla projektin intensiivinen seuraaminen nimittäin sai lopputuloksen tuntumaan nähdyltä.
Rautataivasta on moitittu aiheensa laimeasta käsittelystä. Siihen se jollain tasolla syyllistyykin. Star wreckin jälkeen en kuitenkaan odottanut mitään splatterleffaa, vaan enemmänkin juuri tällaista meininkiä mitä Iron sky tarjoilee. Suurella rahalla suurelle yleisölle tehtyä scifikomediaa ei voi kirjoittaa niin törkeäksi sekä tissien ja veren täyttämäksi natsisploitaatioelokuvaksi kuin mihin aiheessa ehkä olisi potentiaalia. Jenkeissä kielenkäytön vuoksi lähes varmasti R-luokituksen saavaa elokuvaa olisi silti voinut viedä hieman rohkeampaan suuntaan pysyen ehkä jopa samoissa ikärajoissa. Iron Sky ottaa kohdeyleisönsä huomioon ja toimittaa sille suunnatun hauskan sekä viihdyttävän b-scifileffan tarjoten uniformufetisteille, steampunkin ystäville ja jopa hieman niille elokuvan pariin eksyneille gorehoundeillekkin jotakin. Jälkimmäinen tietenkin jää hieman vähemmälle, mutta väkivallan graafisuus silti yllätti ainakin minut. Kokonaisuutena Iron sky pystyy joka tapauksessa täyttämään pitkän tuotannon ja fanipoikien hypetyksen luomat odotukset varsin mainiosti.
