[I]Spoilerivaroitus[/I]
Post-apokalyptinen miljöö on aina autiomaa missä väkivaltaiset jengit ryöstelevät karismaattisen sotaherran johdolla ja kaikesta (paitsi raakuudesta) on pulaa. Erityisen paha pula on toivosta. Kevin Reynoldsin ohjaama [I]Waterworld[/I] sijoittuu niin ankeaan miljööseen että siinä on pula jopa pinta-alasta. Merenkävijä (Kevin Costner) on purjehtinut kauemmas ja menee atollille käymään kauppaa. Enola (Tina Majorino) on outo orpotyttö jonka tatuointi näyttää (huhun mukaan) tien kuivalle maalle, Helen (Jeanne Tripplehorn) huolehtii hänestä ja Gregor (Michael Jeter) yrittää ratkaista arvoitusta. Deacon (Dennis Hopper) johtaa ryösteleviä Savuttajia ja luonnollisesti Merenkävijä joutuu poikkiteloin hänen kanssa ja pakohalujen vuoksi hän saa elävän macguffinin mukaansa.
David Twohy ja Peter Rader rustailevat käsikirjoituksen mikä ei loista omalaatuisuudessa eikä sen ohjauskaan loista, mutta mukana on muutamia hyviä oivalluksia, pieniä miljöön aidoksi tekeviä detaljeja se on toteutettu uskollisena visiolle (mikä se nyt onkaan).
Post-apokalyptinen miljöö vaatii sankarikseen ulkopuolisen ja poikkeuksellisen yksilön ja Kevin Costnerin tulkinnassa Merenkävijä on juuri sitä. Veneensä herrana hän jermuilee ja hänen kyyninen asenteensa huokuu hänen tylyn tarkoituksellisista liikkeistään, mutta hiljalleen jermun merisuolan parkitseman nahan läpi tunkee hieman inhimillisiä piirteitä. Raaka opportunisti kasvaa elokuvan aikana sankariksi joka tekee oikein koska haluaa tehdä niin. Todellinen tragedia on siinä että myytin osoittuessa todeksi ulkopuolinen on yhä ulkopuolinen ja erottaa itsensä maailmasta mihin hän ei tunne kuuluvansa. Kuiva maa on maailma mitä merenkävijä pelkää. Jeanne Tripplehorn ja Tina Majorino ovat juuri sopivia vastapainoja Costnerin karhealle sankarille ja Merenkävijä kasvaa heidän voimallaan sankariksi.
Elvytettyään uransa mielipuolisella maanikko-roistolla Dennis Hopper juuttui kyseiseen rooliin, mutta se ei ole ollenkaan huono asia, sillä Savuttajien johtaja käyttää uskonnollista retoriikkaa ja on hulluimpinakin hetkinään täysin järjissään, määrätietoinen ja päättäväinen. Silkalla läsnäolollaan Hopper luo juuri täydellisen rosvokoplan sankarin vastustajaksi ja nämä eivät ole pelkästään rosvoileva jengi – Savuttajilla on ohjelma mitä he ajavat ja heidän jäljiltään löytyy vain raunioita. Lisäksi elokuvan hauskimmat hetket ovat Hopperin toteuttamia ja niitä on aika runsaalla mitalla.
Lähtökohdan onttoudesta huolimatta [I]Waterworld[/I] osoittautuu yllättävän jämäkäksi scifi-seikkailuksi. Juonen voi yksityiskohtia muuttamalla siirtää minne tahansa, joten pisteet on haettava toteutuksesta ja tyylistä ja ne molemmat saavat hyvät pisteet.
