80-luvulla Eddie Murphy (mm. Beverly Hills kyttä) oli vielä voimissaan. Eddie Murphy – lavalla ei ole mikään elokuva, vaan Eddie Murphy siis kirjaimellisesti esiintyy pelkästään lavalla, lukuun ottamatta lyhyttä alkuosuutta, josta voi bongata myös nykyisen megatähden, Samuel L. Jacksonin. Sitten siirrytäänkin lavalle, jossa Ed heittää välillä hieman parempia, välillä hieman huonompia vitsejä. Naiset ovat tietenkin Murphyn sydäntä lähellä, ja naisista eniten kuullaan tarinaa. Välillä Murphyn vaahtoamisessa ei tunnu olevaan järjen häivääkään. Parhaat naurut tulevatkin niin mauttomista jutuista, että mauttomammaksi on vaikea tarinan mennä.
Pelkkää lavaesiintymistä on hieman outo seurata televisiosta normaalin leffan keston verran. Ei ainakaan juonesta pääse helpolla putoamaan, se on sentään varma. Yllättävän nopeasti aika rientää moottoriturpa-Murphya kuunnellessa, vaikka välillä hän iskeekin ylipitkää ja vähemmän hauskaa tarinaa.
Imitaatiokykyäkin löytyy värittämään esitystä, jonka rankkuustaso on sellainen, että K15-leima on täysin ansaittu, eikä kielenkäyttö sovi perheen pienemmille. Se, mitä on jalkojen välissä, on Murphyn jutuissa myös kovasti käytössä.
Nimimerkki: Viisas
