Viimevuoden Oscar-magneetin Menetetty Maa ohjanneet Coenin veljekset ovat tarttuneet astetta vakavamman elokuvan jälkeen komedian puolelle elokuvallaan Burn After Reading. Aikaisemmin en itse valitettavasti heidän kehuttuihin komedioihinsa ole törmännyt Arizona Babyä lukuunottamatta. Juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta ja nimekästä kastia pääosissa, joten eikun vain katsomaan mitä on saatu aikaiseksi.
Aikaiseksi on saatu yllättävänkin erikoinen komedia, jonka huumori ei välttämättä aukea kaikille katsojille aivan helposti. Juoni on ensinnäkin erittäin monimutkainen, mutta perusidean voi tiivistää yhteen lauseeseen: CIA:sta eronneen Osbourne Coxin salaista tietoa sisältävä levy ajautuu vahingossa kahden uteliaan kuntosalin työntekijän hyppysiin, jonka seurauksena heidän, sekä monen muun ihmisen elämä uhkaa muuttua radikaalisti.
Leffan kaksikymmentäviisi ensimmäistä minuuttia olivat todella tylsiä. Tuntui ettei mitään juonta kehittävää oikein tapahtunut, ja olin melkein jo heittämässä toivon hukkaan, kunnes elokuva alkoi parantua huomattavasti. Huumori ei ole liian esilletuotua, eli osa jutuista saattaa ääliökomedioita koko ikänsä toljottaneelta mennä sivu suun. Suurta plussaa tulee myös nimekkäästä ja taidokkaasta esittäjäkaartista. George Clooney on hauska komedian puolellakin, vaikka hänen näyttelijäkollegansa jo Oceans Eleven-leffoissa ollut Brad Pitt varastaa shown esittämällä hömelöä kuntosalin työntekijää. Parhaat naurut hänen kohtauksistaan irtoavatkin. John Malkovich on mainio väsähtäneen oloisena ex-CIA-miehenä, jonka jatkuvat “What the fuck!”-kiroilutulvat pistävät hymyn karehtimaan. Monia muitakin hupaisia sivuhahmoja ja osaavia naisnäyttelijöitäkin joukosta löytyy, mutta turha nyt kaikkea kertoa.
Loppujen lopuksi tylsän alun jälkeen elokuva hoiti hommansa hyvin, eli sai katsojansa nauramaan useaan otteeseen. Myöskin maininnan arvoisen tästä elokuvasta tekee se, että se sisältää varmasti hauskimman elokuvakuoleman pitkiin aikoihin. Burn After Reading on hulvaton sekamelska, joka kuitenkin loppuu mielestäni melko yllättäen. Lähdin elokuvateatterista hyvin mielin, mutta leffa jätti, John Malkovichia siteeraten, fiilikset: “What the fuck?”
