Leffa alkaa siitä kun Amy (Christine Taylor) näkee painajaisia, jossa hän on hereillä leikkaussalissa kesken leikkauksen, mutta ei pysty liikuttamaan mitään ruumiin osaa. Tämän jälkeen hän herää ylös miehensä Nickin (Shane Brolly) vierestä ja menee töihin. Kun Amyn työpäivä päättyy, tulee Nick hakemaan hänet ja matkalla kotiin he ajavat autokolarin. Paikalle tulee paikallisia katsomaan kolaria, mutta vaikka Amy huutaa heitä auttamaan miestään, jolla on jalka mennyt poikki, ei kukaan tee mitään. Samanaikaisesti siitä autosta, mihin Amy ja Nick törmäsivät nousee mies nimeltä Lucas ja pyytää apua paikallisilta auttamaan hänen siskoaan ulos autosta, mutta eihän kukaan ole huomaavinaankaan. Paikalle saapuu kaksi ambulanssia, jotka vievät Amyn miehen ja Lucasin siskon sairaalaan, kertomatta Amylle ja Lucasille mihin sairaalaan. Tämän jälkeen Amy ja Lucas yrittävät epätoivoisesti löytää sairaalaa mihin heidät vietiin ja samalla Nick yrittää ottaa selville miksi sairaalassa on vain muutama potilas ja miksi kaikki käyttäytyvät oudosti… Siitähän se painajainen sitten vasta alkaakin.
Leffan juoni on siinä mielessä erittäin hyvin suunniteltu, että se ei todellakaan ole ennalta arvattava. Monet asiat pidetään hyvin salassa katsojalta loppuun asti. Näyttelijäsuorituksissa ei ole moittimista, ihan hyvinhän ne sen homman hoitavat. Ainoa asia mikä jäi vaivaamaan oli leffan loppuratakaisu, se ei todellakaan ollut ennalta arvattava, mutta en myöskään pitänyt siitä.
Kun aloitin katsomaan leffaa, en tiennyt leffasta muuta kuin nimen ja sen mitä tapahtuu ensimmäisen minuutin aikana, joten odotuksia ei hirveesti ollut. Leffa yllätti erittäin positiivisesti, mutta loppuratkaisu laski pisteitä roimasti alas. Arvuuttelin että olisi Stephen Kingin kynästä tullut tarina, jota se ei kuitenkaan samanlaisuuksista huolimatta ole. Suosittelen leffaa kauhun ja piinaavan jännityksen ystäville.
nimimerkki: Storyteller
