Vaikka Downton Abbey sijoittuukin edwardiaaniseen kartanoon aatelisineen ja palvelijoineen, se on enemmän saippuaoopperaa kuin Jane Austenia. Tarkemmin sanottuna Downton Abbeyn dramaturgia on saippuaoopperaa, puvustus Jane Austenia. Robert Altmanin murhamysteeri Gosford Parkista parhaan käsikirjoitus-Oscarin voittanut Julian Fellowes on luonut sarjan, joka on ollut sensaatiomainen menestys niin Britanniassa kuin ulkomaillakin. Se raikkaasti uudistaa legendaarisen Kahden kerroksen väkeä -sarjan asetelmaa ja on ollut jopa suositumpi kuin ITV:n mestariteos Mennyt maailma. Vuosikausia, jopa vuosikymmeniä BBC on tiukasti pitänyt monopoliaan pukudraamojen maailmassa, mutta tällä yhdellä sarjalla ITV syöksi BBC:n vallasta.
Downton Abbey alkaa vuodesta 1912. Granthamin aatelissuvun kartanoon saapuu suruviesti: Titanic on uponnut ja suvun perillinen sen mukana. Granthamin nykyisellä jaarlilla Robertilla ja hänen vaimollaan Coralla on vain tyttäriä, eikä isoisän testamentin mukaan tyttö voi periä kartanoa ja suvun arvonimeä. Mikä neuvoksi? Pienen sukututkimuksen jälkeen paljastuu, että perijä on kaukainen serkkupoika Manchesterista. Keskiluokkainen lakimies äiteineen saapuu kartanoon ja pian pikkuporvarilliset kaupunkilaiset ovat täydessä taistelussa jäykistelevien aristokraattisukulaistensa kanssa.
Tästä alkuasetelmasta tarina lähtee liikkeelle. Kuka perii ja miksi, kuka nai kenet, kuka rakastaa ketä, kuka löytyy kenenkin sängystä ja kuka juonittelee kaikkien pään menoksi? Näitä kysymyksiä kysytään ja setvitään niin yläkerran salongeissa kuin alakerran palvelijain kortteerissa. Ennen kuin perimysjärjestys ja naimakaupat on saatu selvitettyä, kartanon elämää mullistavat mm. rampa kamaripalvelija, isännän ja palvelijan homosuhde, hovimestarin menneisyys sirkustaiteilijana, kuollut diplomaatti, kukkanäyttely, sosialistinen autonkuljettaja sekä vanhan leskikreivittären kamarineidon karkumatka ja siitä syntynyt kohtalokas väärinkäsitys, joka johtaa raakaan kostoon. Myös ensimmäinen maailmansota ehtii syttyä. Saippuaista oopperaa totta tosiaan!
Downton Abbeyn vahvuus on, ettei se ole viipyilevää nostalgiaa, vaan nopeatempoista draamaa, joka raikastaa historiallisten draamojen pölyttynyttä seuruetta. Juonikuviot saattavat olla yhtä melodramaattisia kuin Emmerdalessa, mutta Fellowesin kutkuttava dialogi ja televisiossa ennennäkemättömän nimekäs näyttelijäkaarti pitävät huolta, että luvassa on ensiluokkaista viihdettä. Ensemblen johdossa on legendaarinen Oscar-voittaja Dame Maggie Smith, joka ansaitusti palkittiin Emmyllä roolistaan teräväkielisenä leskikreivittärenä. Muita mainitsemisen arvoisia näyttelijäsuorituksia ovat Hugh Bonneville Granthamin jaarlina, Michelle Dockery kylmäluontoisena Marynä, Jim Carter hovimestari Carsonina, Phyllis Logan taloudenhoitaja rouva Hughesina, Brendan Coyle salaperäisenä herra Batesina ja nuori lupaus Jessica Brown Findlay perheen villikkotytär Sybillinä. Sarjassa on miltei kaksikymmentä keskeistä hahmoa, joten jokaiselle luulisi löytyvän suosikkinsa.
Vaikka Downton Abbey onkin piristävän erilainen pukudraama, jatkaa se niin BBC:n kuin ITV:n perinteitä pikkutarkan puvustuksen ja lavastuksen linjoilla. Yltäkylläiset puvut ja henkeäsalpaavat lavasteet on taltioitu harvinaisen inspiroituneella kuvaustyylillä. Käsikirjoittaja Fellowes, joka on olevinaan suurikin auktoriteetti edwardiaanisen tapakulttuurin parissa, on pitänyt huolta, että viimeinenkin detalji on täydellisesti paikallaan.
