Yön pedot on mustavalkoinen monsteri-leffa, joka on jälleen kerran Yhdysvaltojen tekele. Viisikymmentä luvulla ilmestyi paljon muitakin samantyyppisiä elokuvia mitä Yön pedot, esimerkiksi The Giant Claw ( 1957 ), Merenpohjan hirviö ( 1955 ), ja Venuksen valloittajat ( 1957 ). Itselläni alkoi mielenkiinto vasta vähän aikaa sitten näihin elokuviin, joten tuli nyt vihdoin katsottua Them! Tällä kertaa hirviöinä toimivat jättiläismuurahaiset.
Juoni:
New Mexicon aavikolla tapahtuu outoja asioita: Poliisi löytää järkyttyneen pikkutytön, joka ei suostu puhumaan. Kohta tytön perheen asuntovaunu löydetään tuhottuna, mutta sokeria on varastettu. Kulmakauppa ollaan revitty palasiksi, ja jälleen kerran sokerit on viety. Ihmisuhreja on tullut jo muutamia, ja kohta tapausta lähtee selvittämään FBI:n Robert Graham, ja tiedemies Harold Medford tytär mukanaan. Selviää, että alueella on jättiläismuurahaisten pesiä, jotka ovat vuosia aiemmin joutuneet ydinkokeiden uhreiksi.
Yön pedot toimi eräänlaisena katastrofi-leffana hyvin, ja tunnelma vietiin koko ajan pelottavampaan suuntaan. Erikoistehosteista ei ollut tällä kertaa vastannut efektimies Ray Harryhausen, mutta silti isokokoiset muurahaiset olivat todella aidon näköisiä, sekä elävän tuntuisia. Todella hyvin onnistuneet erikoistehoste-muurahaiset loivat enemmän syvyyttä leffaan, eikä mielenkiinto onnistunut hävitä paljoakaan.
Idea oli todella hyvä, mutta sen toteuttaminen oli hieman epäonnistunut. Kyllähän oli mukava katsella ihmisten ja muurahaisten välistä “sotaa”, mutta leffa muuttui loppua kohden aina vaan hidastempoisemmaksi. Näyttelijät olivat kyllä hyvin valitut, ja parhaiten mielestäni roolistaan suoritui Edmund Gwenn, koska hän esitti loistavasti roolinsa intohimoisena tutkijana.
Ohjaaja Gordon Douglas on hyvin onnistunut työssään kuvatessaan hienosti muurahaisten tekemiset eri vaiheissa, sekä ihmisten pelokkaat ilmeet juuri ennen heidän kuolemaansa. Kuitenkaan ohjaus ei pelastanut leffaa, eikä loppujen lopuksi syntynyt viiden tähden arvoista mestariteosta. Värillinen versio voisi ansaita jopa viisi tähteä ( jos sellainen olisi ), mutta mustavalkoinen ei ikävä kyllä. Odotin elokuvalta paljon, mutta en saanut haluamaani. Pettymykseksi osottautunut Them! onnistuu pelottelemaan, mutta ei paljon viihdyttämään.
Jos pidät erityisesti tämänkaltaisista hirviö-filmeistä, niin luvassa saattaa olla huikea leffa-ilta, mutta muuten en lähtisi leffaa kauheasti suosittelemaan. Ideaa käytettiin myöhemmin vielä elokuvassa: Muurahaisten valtakunta ( 1977 ), joka pohjautuu H.G Wellsin novelliin. Pituus painaa elokuvaa liikaa, eikä syntynyt todellista klassikkoa, jonka jaksaisi katsoa useaan kertaan.
