On elokuvia, joiden arvosteleminen on käytännössä mahdotonta. Niiden audiovisuaalinen lyriikka pakenee kaikkia määritelmiä ja nousee inhimillisen kielen käsitteiden yläpuolelle. Elves on juuri tällainen elokuva. Sitä ei voi kuvailla, sen voi ainoastaan kokea. Raskas velvollisuuteni on silti yrittää. Varoitettakoon kuitenkin lukijaa siitä, että seuraava vuodatus paljastaa juonesta kaikki kertomisen arvoiset yksityiskohdat.
Eletään 1980-luvun kultaisia vuosia. Kolme teinityttöä kyllästyy kaupalliseen jouluun ja menee metsään lukemaan pakanallisia manauksia. Veriuhrin voimin he herättävät eloon joulutontun. Yhdellä tytöistä on saksalaisella aksentilla puhuva isoisä. Tyttö menee töihin jäätelöbaariin. Tytön äiti hukuttaa lemmikkikissan vessanpönttöön. Tyttö istuu joulupukin polvelle. Pukki ehdottaa suuseksiä ja lähtee vetämään viivat. Joulutonttu puukottaa huumepukkia palleille. Uusi pukki on ketjussa polttava Grizzly Adams. Grizzly Adams alkaa selvittää murhia. Tyttö menee suihkuun. Pikkuveli kurkkii oven raosta.
“You pervert!”
“I’m not a pervert, I like seeing naked girls.”
“I’m your fucking sister!”
“Yeah, and you have fucking big tits, and I’m going to tell everyone I saw ’em!”
Grizzly Adams saa selville, että tonttu on natsien juoni. Jouluyönä neitsyt ja tonttu lisääntyvät, jolloin syntyy herrarotu. Isoisä paljastuu natsitiedemieheksi. Tonttu onkin hänen luomuksensa! Tyttö keskustelee asiasta äitinsä kanssa, jolloin paljastuu, että “your grandfather is your grandfather AND your father!” Sitten vielä lopputaistelu kumitonttua vastaan, synkeä cliffhanger loppuun, ja yksi kaikkien aikojen parhaista jouluelokuvista on paketissa.
On olemassa satoja ja taas satoja pienen budjetin kauhuelokuvia, jotka viihdyttävät häiriintyneellä tunnelmallaan ja teknisellä kehnoudellaan. Elves onnistuu kuitenkin erottumaan edukseen joka suuntaan hajoavalla juonellaan ja hupaisilla pikku ideoillaan, jotka kertovat jonkun todella välittäneen projektista ja nauttineen sen toteuttamisesta. Murhapaikan lattiaan teipatun tonttulakkisen pukin kaltaiset oivallukset todistavatkin kyseessä olevan kädettömän rahastuksen sijaan itsetietoisen absurdia komediaa.
Toki myöskään alhaisimpiin vaistoihin vetoamista ei unohdeta, mikä näkyy parhaiten hämmentävässä kohtauksessa, jossa teinit murtautuvat ostoskeskukseen nakuilemaan. Valitettavasti elokuvan tekijöillä ei ole ollut joko häpyä tai budjettia todella siekailemattomaan eksploitaatioon. Seksin ja väkivallan suhteellinen vähäisyys onkin teoksen suurin heikkous ja estää sitä nousemasta genrensä suurimpien klassikoiden joukkoon.
Tästä huolimatta Elves kohoaa helposti tavanomaisen joulukauhun yläpuolelle kajahtaneen maailmankuvansa ansiosta. Elokuvan hahmogalleria koostuu täydellisistä hirviöistä vailla itsekontrollia tai kykyä myötätuntoon. Mitä ilmeisimmin heidän elämänsä on ollut lapsuudesta saakka silkkaa kärsimystä ja olisi sellaisena myös jatkunut, vaikkei häijysti irvistelevä tonttu olisikaan hiipinyt kumisilla jaloillaan osaksi heidän helvetillistä arkeaan.
