[B]Achtung – varoitus![/B]
[I]Seuraava arvostelu sisältää lapsille ja herkkäluontoisille sopimatonta kielenkäyttöä, röyhkeitä juonipaljastuksia ja spekulaatiota sen aiheena olevan elokuvan tekoprosessista.[/I]
Höpöreportteri Bob Roberts (Ron Williams) lähtee ison jutun perään Keniaan ja mukana on Red Burns (Drew Lucas). Homman kohteena oleva ja murhasta pakkotyöhön tuomioitu juippi Alvin (Andreas Jung) on pelastettava. Tai jotain sellaista. Juipin liekana valvoo em. Alvinin sukulainen Tim (Christoph Eichhorn). Välissä päähenkilöiden virkaa tekevä duo on jos jonkinlaisissa tilanteissa joissa kursitaan “juonta” kasaan. Tai jotain sellaista. On siinä myös joku rasvalettinen pelle joka pomottaa silkkipaidassaan ja ilmeisesti ei liity millään tavalla “elokuvan” juoneen. Kuka se toinen puvussa pasteeraava juippi on? Tai se juoppo? Mitkä rahat? Mitä tapahtuu? Lisäksi jo valmiiksi sekava “juoni” hajoaa lopullisesti silkaksi sekametelisopaksi viimeisellä kolmanneksella, joten MiVit-indeksi on huimaavan korkea.
Hubert Frankin ohjastelema [I]Kunyonga – Mord in Afrika[/I] omaa upean suomenkielisen nimen: [I]Black Buster – dynamiittia ja olutta[/I] ja julisteessakin on kaikkea kasarikalkkuna-actionin vaatimaa yliampuvuutta ja vain asioita joita “elokuvassa” ei ole. Dynamiittia ei ole mukana ollenkaan ja vain yhdessä kohtauksessa läträtään oluella. Epämääräinen sekamelska yrittää ilmeisesti olla toimintakomedia ja pakko on myöntää että Allekirjoittanut nauraa räkätti isoon ääneen käytännössä koko ajan. Syynä ei kylläkään ollut “elokuvaan” “kirjoitettu” huumori vaan silkka tislattu ja suodatettu kalkkunahuvittavuus. Aivan kuin [I]Black Buster – dynamiittia ja olutta[/I] (Minä niin nautin tuosta nimestä.) pyrkisi olemaan Globusin serkusten tuottama kasarikalkkuna-action, mutta jää niin kauaksi tavoitteestaan että iskeytyy suoraan tahattomiin huippukomedioihin.
Tuottaja Karl Spiehs onnistui tavalla tai toisella sumuttamaan kasaan rahoitusta ja livahti näön vuoksi kokoon haalitun työryhmän kanssa Keniaan ryyppäämään ja mellastamaan. Hauskaa oli ja jossain vaiheessa rahojen ollessa melkein/täysin lopussa valkeni humalaiseen mieleen että pitäähän se elokuvakin aikaan saada tai muuten käsiin napsahtaa rikossyytteitä. Onneksi siinä toikkaroidessa oli joskus kamera ollut päällä, joten kaikki ei ollut menettyä ja vapisevassa laskuhumalassa viikonlopun aikana kuvailtiin jos jonkinlaisia kohtauksia. Kaikkien osapuolien onneksi “ohjauksesta” vastaava Hubert Frank ei ihan täysin sokea ollut, joten teknisesti se on juuri ja juuri siedettävä. Näyttelijäntyötä ei voi mainita, sillä sellaista ei ole. Jotain epämääräisiä sellaisen korvikkeita kylläkin haahuilee “elokuvassa”, joten jotain yritystä on ainakin. Tai sitten ei.
Tälle “elokuvalle” ei voi antaa oikeudenmukaista arvosanaa. Se on surkeasti “kirjoitettu”, huonosti näytelty ja kehnosti toteutettu, mutta sen silkka nautittava huonous on omassa luokassaan. Tällaista epämääräistä, suorastaan ainutlaatuista “elokuvaa” ei ole mahdollista luoda tietoisella ponnistuksella. Kyseessä on upea, käsittämätön, kammottava, mieletön naurumekkala silkasta paskasta.
