Kaikki varmasti tuntevat E. C. Segarin luoman pinaatista voimansa saavan merimies Kippari-Kallen. Sarjakuva oli ja on edelleen valtavan suosittu ja kaikki odottivat aikoinaan innolla tätä kyseiseen sarjikseen perustuvaa elokuvaa. Valitettavasti elokuva ei ollut aivan odotusten veroinen.
Kippari-Kalle (Robin Williams ensimmäisessä pitkässä elokuvassaan) saapuu kaupungiin nimeltä Sweat Heaven, jossa alkaa tapahtua. Hän rakastuu Olive Oyliin (Shelley Duvall), tulee ystäväksi hampurilaisia rakastavan Wimpyn (Paul Dooley) kanssa, adoptoi Swee’pea (ohjaaja Altmanin veljenpoika Wesley Ivan Hurt) ja päätyy isokokoisen ja vahvan Bluton (Paul L. Smith) viholliseksi. Enempää ei juonesta kannatakaan puhua.
Elokuva ei ollut Kippari-Kallen fanien odotusten veroinen ja se floppasi pahasti. Itse pidin elokuvasta pikkulapsena ja usein VHS-nauhurissani se kävi. Nyt monen vuoden tauon jälkeen ajattelin tarkistaa miltä se nykyään näyttää ja ei voi todeta kuin että “ajat muuttuvat”. Nostalgiaa tästä kyllä irtosi, mutta eipä liiemmin muuta. Elokuva yrittää yhdistää musikaalia ja komediaa eikä liiemmin onnistu. Vitsit ovat aika kehnoja pääasiassa ja liika laulaminen alkaa ärsyttää, varsinkin jos ei musikaaleista erityisemmin pidä. Robin Williams ja Shelley Duvall ovat kuin syntyneet esittämään Kippari-Kallea ja Olive Oylia, mutta se ei liiemmin hommaa pelasta.
Yhteenveto: Jos pidit tästä pikkulapsena, saattaa tämä upota pelkkänä nostalgiana. Muuten tämä voi olla hyvinkin rasittavaa katsottavaa. Suosittelen mieluummin katsomaan Kippari-Kalle piirrettyjä tai lukemaan sarjiksia.
PS: Kippari-Kallen ja Olive Oylin roolit oli alunperin tarkoitettu Dustin Hoffmannille ja Lily Tomlinille.
nimimerkki: Koralli
