Robert Louis Stevenson kirjoitti kirjan joka on jäänyt kirjallisuuden historiaan. Kyseisestä kirjasta on tehty paljon sovituksia liikkuvaan kuvaan. Äänielokuvan alkuaikana siitä tehtiin sovitus joka perustuu erittäin paljon jo tehtyyn teatterisovitukseen. Juoni on erittäin tuttu kertomus tohtori Jekyllistä (Fredric March) joka keksii keinon erottaa persoonallisuuden kaksi ristiriitaista puolta toisistaan ja testaa tuotetta itseensä. Syntyvä herra Hyde (Fredric March) on impulsiivinen, töykeä ja kaikkea mitä Jekyll ei ole. Tai paremmin sanoen hän on kaikki mitä Jekyll ei hyväksy itsessään. Luonnollisesti kaksi elämää alkavat mennä sekaisin, Hyde tunkee itsensä yhä voimakkaammin ulos ja veriteotkin alkavat vainota. Soppaan liittyy myös baarityttö Ivy (Miriam Hopkins) johon Hyde iskee silmänsä ja Jekyllin morsian Muriel Carew (Rose Hobart). Tieteellistä kontrastia Jekyllille antaa tohtori Lanyon (Holmes Herbert) jonka mukaan ainoastaan kahden ristiriitaisen puolen yhteistyöllä voi ihminen toimia.
Rouben Mamoulian ohjastelee omalle ajalleen tyypillisen sovituksen, mutta siinä missä Universalin sovitukset ovat hieman jähmeitä niin Paramount Pictures-lafkan näkemys on yhä visuaalisesti ja draamallisesti jäntevää tekoa. Äänimaailma kärsii varhaisuudesta, mutta kuvakerronnan sumuinen Lontoo kapakoineen ja rohkea kameratyö ovat yhä vahvoja. Elokuva aloittaa usean minuutin subjektiivisella otoksella ja muutenkin kuvakerronta osallistuu erittäin aktiivisesti paljastamiseen ja piilottamiseen. Käsikirjoituksesta voi löytää rinnastuksia addiktion voimaan repiä yhteiskunnan tukipilari riehuvaksi pedoksi tai siitä kuinka yritys kieltää itsestään jokin olennainen johtaa vain tragediaan.
Fredric March voitti suorituksellaan Oscar-patsaan ja todellakin ansaitsi sen, sillä Jekyll ja Hyde ovat molemmat täysin erilaisia hahmoja. He paitsi näyttävät erilaisilta myös liikkuvat ja puhuvat täysin eri tavoilla joka menee ulkomuotoa pidemmälle. Jekyll on jähmeä ja pidättyväinen ja Hyde remeltää, rähjää ja mellastaa isolla rahalla. Miriam Hopkins ja Rose Hobart antavat leffaan kauneutta ja Holmes Herbert on ankara tiedemies. Selväksi tulee erittäin nopeasti että Fredric March on leffan päärooli (tuplaten) ja hän toimittaa kaiken mitä rooli vaatii ja vähän enemmänkin.
Ikäänsä tuoreempi ja käsikirjoituksesta voi löytää hienoja vertauskuvia. Tällaisenaan se on aikansa tuote erittäin vahvasti, mutta se tuo myös esille ikiaikaisia, vahvoja ja tärkeitä teemoja identiteetistä ja persoonallisuudesta. Jekyllin yritys erottaa paha itsestään vain päästi sen vapaaksi ja sellainen voi johtaa vain perikatoon.
