Muuten, se viimeöinen on taas näitä parisuhdeterapialeffoja, jotka eivät oikein meikäläiseen uppoa. Vaikka elokuvan aihe onkin kiinnostava, niin ei siitä saada revittyä irti oikein mitään. Vitsit jäävät yllättävän kesyiksi ja homma menee pidemmän päälle pelkäksi kellon vilkuilemiseksi. Demi Moore on mukana herättämässä mieskatsojien mielenkiintoa. Tissitkin vilahtavat. No, eipä se paljon pelasta.
Danny (Lowe) ja Debbie (Moore) päätyvät samaan sänkyyn. Sen piti olla vain viihdettä, mutta yksi tapaaminen johtaakin toiseen ja toinen kolmanteen. Pian he päätyvät asumaankin yhdessä, mutta heidän ystävät eivät katso nuoria rakastavaisia hyvällä.
James Belushi piristää melkeinpä aina. Sitä hän yrittää tehdä tälläkin kertaa Dannyn ystävänä ja melkein jopa onnistuu yrityksessään. Rob Lowe ei oikein sovi rooliinsa ja Debbien kaveria näyttelevä Elizabeth Perkins on oikeastaan aika ärsyttävä. Demi on toki hyvännäköinen, mutta tässä hänen näyttelijätaitonsa eivät pääse loistamaan.
Tässä olisi tarkoitus tutkiskella miehiä ja naisia sekä heidän välisiä suhteita. Yritystä toki on, mutta mitään kunnon nauruja ei aiheesta saada revittyä. Olen ehkä liian nuori katsomaan tällaista, mutta ei tämä oikein iske. Suosittelen ennemmin samaa aihetta käsittelevää elokuvaa Kun Harry tapasi Sallyn.
Myönnän nauraneeni muutaman kerran ja se tuli Perkinsin ansiosta. Ärsyttävyydestään huolimatta hän sai jotain hauskaa aikaan (tai sitten se johtuu käsikirjoituksesta, joka heitti sanat Perkinsin suuhun). Belushi pitää leffaa käynnissä, mutta sekään ei pelasta tätä koko ajan painavalta tylsyydeltä. Elokuva on ylipitkä ja sisältää aivan turhia kohtauksia, jotka olisi ihan hyvin voineet luovuttaa saksien hellävaraiseen kohteluun. Yritystä on mukana ja sen huomaa eli siitä vähän plussaa. Siitä puolestansa paljon miinusta ettei leffa toimi kunnolla. Voihan olla, että saan tästä revittyä enemmänkin irti vuosien päästä, mutta tällä hetkellä ei tipu kuin tämän verran pisteitä.
