Masaaki Yuasa, tuo Japanin lahja maailmalle ja luovan hulluuden messias on täällä silleen kätsysti taasjälleentaas. Mies nimittäin teki melkoisen tempun ja julkaisi peräti kaksi animaatiota yhteen ainoaan elokuvavuoteen, eli tässä tapauksessa vuoteen 2017, jolloin tämäkin arvostelu on alun perin kirjoitettu, mutta joka on siitä lähtien roikkunut koneen kovalevyllä lähinnä digitaalista pölyä keräten. Se toinen oli tietysti [movie]Lu Over the Wall[/movie], maestron otteet tuntien varsin kesy ja massoja kosiskeleva merenneitosatu ilman Yuasan leffoille tunnusomaista vallatonta psykedeliaa, hämmentävän estotonta häröilyä ja hulluttelua.
Night Is Short, Walk On Girl edustaa Yuasan tuotannossa Lu:hun nähden täysin vastakkaista äärilaitaa. Elokuva perustuu aiemmin arvostelemani [tv]The Tatami Galaxy[/tv]n tavoin Tomohiko Morimin tuotantoon ja sijoittuu edellisen kanssa ilmeisesti ihan samaan uni- tai multiversumiinkin – tai jotain siihen tapaan. Alkuperäistä sarjaa ei välttämättä tarvitse katsoa tätä varten, mutta se on erittäin suositeltavaa pelkästään jo tämän kauniisti sanottuna todella räiskyvän tyylin sisäistämiseksi.
En oikeastaan ole varma onko tässä varsinaista tarinaa ollenkaan, sillä koko homma tuntuu etenevän kahelista kohtauksesta toiseen parhaimmillaankin täysin tajunnanvirtamaisella unilogiikalla. Ilmeisesti Night is Shortin tapahtumat sijoittuvat kuitenkin yhteen ainoaan iltaan japanilaisten opiskelijoiden elämässä ja tämän päähenkilö on bilettämistä ja vanhoja kirjoja rakastava mustatukkainen tyttö, jota yrittää epätoivoisesti piirittää alkuperäisen sarjan nimetöntä päähenkilöä muistuttava mustatukkainen poika.
Ehkä Night is Short, Walk on Girliä on helpompi lähestyä yksittäisten muistettavien kohtausten ja hahmojen kautta. Varsinaisen pääparin lisäksi tässä törmätään mm. kieroon liikemieheen, joka on päättänyt käyttää suunnattomat rahavaransa pelkästään ihmisten kiusaamiseen, hahmoon joka kieltäytyy vaihtamasta alusvaatteitaan ennen kuin kohtaa elämänsä rakkauden, sarjasta tuttuun nukkeen rakastuneeseen nuoreen mieheen, pornografista taidetta keräilevään pervertikkoon ja miesten alusvaatteita varastelevaan häiskään. Henkimaailmasta opitaan tuntemaan ainakin flunssan ja nuhakuumeen sekä käytettyjen kirjojen henget. Hahmokatras on toisin sanoen vähintään yhtä kahjo kuin muukin teos.
Japani on hullu maa ja japanilaiset ovat hullua kansaa, ja The Night is Short, Walk on Girl on taatusti omalla tavallaan maailman japanilaisin elokuva. Mistä muualta tällaista kamaa voi muka tulla? Olen katsonut tämän jo kahdesti ja koettanut etsiä netistä selittäviä tekstejäkin, mutten vieläkään täysin ymmärrä mitä tuli oikein katsottua. Pelkästään animaatio on sellaista luovaa ja moni-ilmeistä kaaosta, ettei sitä oikein pysty millään auki selittämäänkään. Masaaki Yuasa se vain on pannut täysillä menemään turhia murehtimatta ja kasassa on puolentoista tunnin edestä pelkkää riemunkirjavaa hulluttelua ilman pienintäkään järjenhiventä.
The Night is Short, Walk on Girl on hallitsemattoman kaoottinen ja epämääräisen sekava pieni trippi, josta ei loppujen lopuksi ota erkkikään täysin tolkkua. Toisaalta meno on parhaimmillaan sen verran revittelevää luovaa ilottelua, että tätä katsoo ihan mielikseen vaikka sitten silkasta uteliaisuudesta vaikkei käänteistä kärryillä pysyisikään. Tietysti kannattaa muistaa, että Yuasan filmografiaan lukeutuu myös [movie]Mind Game[/movie]n kaltaista sahtia, joten yleinen hulluus luulisi olevan jo hyvän aikaa odotettavissa. En vieläkään ymmärrä mitä Yuasa elokuvallaan yritti sanoa, mutta viihdyttävää sen katsominen joka tapauksessa oli.
