Yhdysvaltalaisen aikuisviihdenäyttelijä Jenna Jamesonin varaan kyhäillyltä zombieleffalta ei voi etukäteen suuria odotella, mutta siitäkin huolimatta Zombie Strippers alitti kaikki odotukset. Miten pitäisi suhtautua kauhukomediaan, joka ei yksinkertaisesti pelota eikä naurata? Zombie Strippers on vuonna 2008 tehdyksi elokuvaksi toteutukseltaan harvinaisen ala-arvoinen ja monet amatöörifilmauksetkin ovat tätä tekelettä huolitelluimpia ja ulkoasultaan näyttävämpiä. Tuottajat ovat siis päättäneet suunnata pätäkkänsä kauniiden mallien ja näyttelijöiden suostutteluun strippauskohtauksiin ja tissien vilautteluun. Koko kauheuden ohjannut ja käsikirjoittanut Jay Lee ei ole ehtinyt tulemaan tutuksi edellisten elokuviensa perusteella, mutta tämän elokuvan nähneenä hänelle ei voi povata kovinkaan ruusuista tulevaisuutta.
Kauhukomedioissa sivuseikalliseksi osaksi yleensä jäävä juoni ei aiheuta tässäkään leffassa hurraa-huutoja. Yhdysvallat on ajautunut sotaan Afganistanin, Iranin, Irakin, Syyrian, Venezuelan, Alaskan, Pakistanin, Kanadan ja jopa Ranskan kanssa. Armeija kärsii pahasta asemiespulasta, joten tiedemiehet ovat kehitelleet seerumin, jolla jo kuolleet sotilaat heräävät henkiin ja pystyvät jatkamaan taistelua isäinmaan puolesta yhä pelottomammalla asenteella. Noh, tietenkin ihmeseerumin kehitysvaiheessa tapahtuu jokin moka ja laboratorio kuhisee pian ihmislihan nälkäisiä eläviäkuolleita.
Vajaan seitsemän minuutin kohdalla meinasin jo keskeyttää elokuvan katselun. En sen pelottavuuden takia, vaan simppelistä siksi, että näin huonosti toteutettua elokuvaa oikein oksettaa katsoa. Valmis tuotos näyttää siltä, kuin siihen ei oltaisi jälkikäteen lisätty mitään tehosteita, vaan kuvattu ja leikattu suoraan seuraavan pätkän jatkeeksi. Käsivarakamerallakin tulee siistimpää jälkeä kuin tällä kertaa. Camp-fiilistelyä ja B-luokan leffojen tuntuahan tässä pyritään hakemaan, mutta tietokoneella tehdyt päänräjäytykset ym. tapot näyttävät todella lapsellisilta ja erikoisefektit hakevat huonoudellaan vertaistaan 50-luvulta. Oikeastaan ainoa onnistunut elementti leffassa on zombien maskeeraus, joka onnistuu pääsemään jopa lähelle keskitasoa.
Elokuvan kuljetus eteenpäin on matelevan hidasta. Varsinkin strippiluolassa aika tuntuu astelevan eteenpäin lähes reaaliajassa, kun vuorollaan tanssitankoa nylkyttämässä käyvät stripparineidot vetävät show’nsa kaikella hartaudella alusta loppuun. Varmaankin mieskatsojana pitäisi olla otettu näinkin pitkistä tissitanssiosioista, mutta ikävä kyllä edes nuo kohtaukset eivät hetkauta pätkääkään. Jenna Jameson näyttävine alamaisineen laittaa parastaan stringit yllään, mutta surkean kameratyöskentelyn ja paskojen musiikkivalintojen vuoksi otoista puuttuu kaikki intohimo ja aito erotiikka. Ehkä Jay Leen olisi kannattanut kysyä kokeneelta Jamesonilta pari vinkkiä, miten nämä hommat oikeasti pitäisi hoitaa.
Näyttelijät uppoavat kautta linjan keskiverron alapuolelle, mutta heitä ei kannata tästä liikaa syyttää, sillä tämänkaltaisessa roskassa ja herra Leen ohjauksessa loistavankin näyttelijän taso laskee parilla numerolla. Jenna Jameson vetää ihan kivan bitch-roolin ja toinen nimihenkilö Robert “Freddy Krueger” Englund tekee minkä pystyy strippikapakan häikäilemättömänä pyörittäjänä.
Zombie Strippers ei ole valintasi illan elokuvaksi, mikäli et ole 10-vuotias pojankoltiainen joka haluaa nähdä porno-Jennan tissit. Neidolta löytyy varmasti itse asiaan enemmän paneutuvia tuotoksia kuin tämä, ja ennen kaikkea laadukkaampia sellaisia. Zombie Strippers on yksi huonoimpia elokuvia, joita olen koskaan nähnyt ja jokainen sille omistettu sekunti elämästäsi on liikaa.
