Hammer Horror tunnetaan tuotanto yhtiönä, joka tuotti lähinnä uusiaversioita vanhoista klassikkotarinoista. Hammerin kourissa Draculu kuin Frankensteinkin saivat uuden ilmeen menestyksekkäästi. Etenkin Christopher Lee nosti Dracula-roolillaan tuotantoyhtiön tunnettavuutta huomattavasti. Ei kuitenkaan niin paljon klassikoita, ettei mukaan mahtuisi myös muitakin kauhuelokuvien tunnettuja monstereita. 60-luvulla zombit olivat vielä lapsenkengissä, kun Romero ei ollut lanseerannut uutta aikakautta. Niinpä Hammer-studio päätyi perin vanhaan tapaan tulkita zombien invaasiota.
Zombit olivat alun perin voodoo-pappien henkiin herättämiä eläviä kuolleita, joista The Plague of the Zombiesin juonikin ottanut mallia. Pienessä kylässä alkaa tapahtua omituisia kuolemia. Jonkin sortin rutto leviää, ja hätään kutsutaan tohtori isosta kaupungista. Tohtori saapuu kaupunkiin ja saa huomata, että asiat ovat pahassa jamassa. Kyläläiset eivät halua, että heidän rakkaille läheisilleen tehdään ruumiin avauksia. Samaan aikaan kylänjohtaja harrastaa mustaa magiaa. Pian kuolleet nousevat haudoistaan.
Niinpä niin. Hammer on tuottanut yhden vanhankoulukunnan kauhuelokuvan. Tällä kertaa pääosassa ovat zombit. Ne onkin maskeerattu aikaan nähden ihan kohtuullisen hyvin. Valitettavasti elokuva ei vain sisällä kovin paljon kauhua. Zombit esitellään liian myöhään katsojalle. Tätä ennen saadaan tyytyä peruspaskaan hammertyyliseen draamaan. Näyttelijät eivät varsinaisesti ole huonoja, mutta takaavat sen, että kyseessä on varmasti Hammer-elokuva.
On myös sääli miten hyvän potentiaalin elokuva nakkaa roskakoriin, kun se käyttää aikaa ihmissuhteisiin, joilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Syvällisesti ajateltuna elokuva saattaa sisältää jopa luopumisen tuskaa sekä menetysten käsittelyä. Turhahan tätä on syvällisenä pitää, kun kyseessä on aitoa Hammer-roskaa. Turhanpäiväisenä roskana elokuvalla on tietysti oma arvonsa, mutta se ei millään tavalla palvele kriittistä elokuvan katsojaa.
60-luvulla zombit olivat vielä voodoo-heppuja, mutta siihen tuli muutos. Tämä elokuva ei kuitenkaan sitä muutosta ollut tekemässä. Joten tuotantoyhtiölle uskollisena, jälleen apinoidaan vanhaa tavaraa. Hammerin eduksi voi kuitenkin laskea suhteellisen toimivat kulissit sekä aikaansa nähden mahtipontisen goren. Molemmat ovat tälläkin kertaa hyvin edustettuina. Etenkin aiemmin mainitsemani maskeeraus on saatu yhdistettyä hyvin kelpo veriefektien kanssa. Lavasteista ja puvustuksesta näkee hyvin ajankuvan, jonne elokuva on sijoitettu. Puvut varsinkin hohkaavat 1800-luvun lopun Englannin tyylikkyyttä. Myös kylänpahanen on melko tunnelmallinen paikka tapahtumien keskipisteeksi.
Kokonaisuutena elokuvasta silti puuttuu se jokin. Zombit todella ovat vasta kehityskaarensa alussa, ja se näkyy varsin ponnettomana voodoo-häröilynä. Samalla elokuvan ihmiset jäävät kovin etäisiksi ja tarkoitusperät sitäkin kauemmas. Etenkin voodoota harrastavan kylänjohtajan toiminnat ovat typeriä, eikä niissä oikeastaan ole mitään pointtia. Kaiketi kyse on ahneudesta sekä vallantunteesta, mutta se tällä kertaa jaksa ylläpitää koko elokuvan kestoa. Keskinkertainen Hammer-elokuva, jonka jaksaa kerran katsoa.
