Ja taaaaas yksi uusi parodiaelokuva. Tekee mieli todeta kuten eräässä ihonhoitotuotemainoksessa: ”Niitä tulee aina lisää.” Ihan äskettäin Mitäs me spartalaiset veti mielen pahaksi. Onko Superhero Moviekaan siis iloinen kokemus? Hyvän ja huonon komedian välinen ero voi kuitenkin olla yhtä ohut kuin nykypäivän valmisleikkeleet.
Superhero Movie on, kuten arvata saattaa, parodiaa viime vuosien supersankarirainoista. Toisin kuin esimerkiksi Mitäs me spartalaiset, tämä leffa ei sylje vitsailunsa kohteen päälle. Toki mukana on alatyylin juttuja, suoranaista pieruhuumoria jopa, mutta Superhero Movien tekijöillä tuntuu olevan ajoitus ja suhteellisuudentaju paremmin kohdallaan kuin Mitäs me spartalaiset -porukalla. Ja pitkästä aikaa hyvää huumoria tehdään lisäksi maailmanpolitiikan tilasta. Sietääkö tuota oikeastaan edes ihmetellä, kun yksi tuottajista on vanha parodia-kettu David Zucker.
David Zuckeriin lupaavat nimet eivät lopu. Leffan näyttelijäkaartista löytyy sellaisia henkilöitä kuin Marion Ross (hei, sehän on Onnen päivien Cunninghamien äiti!), Leslie ”Frank Drebin” Nielsen, aina hyytävän näköinen Jeffrey Tambor ja Brent ”Star Trekin Data” Spiner. Sivurooleista voi bongata myös Hei me lennetään! -leffojen kovia kokeneen lentäjä-ässän, eli Robert Haysin, ja Pamela Andersonin.
Erityisesti Hämähäkkimies-elokuvien jälkiä kulkevan leffan keskiössä on Drake Bellin esittämä Rick Riker. Nuorukainen joutuu geneettisesti muunnellun sudenkorennon puraisemaksi, ja kohta mikään ei ole enää entisellään. Kaiken huipuksi kaupunkia alkaa häiriköidä etäisesti Vihreää menninkäistä muistuttava pahis, Tiimalasi (McDonald).
Vaikka stoori on tutunlainen, sen varrelle on pudoteltu mukava joukko äkkivääriä heittoja ja aika vetreää visuaalista komiikkaa. Välillä joku vitsi voi jopa yllättää katsojan ja ajaa tämän nauramaan peräti ääneen. Heikoimmillaankin elokuvaa voisi verrata 82-vuotiaan Leslie Nielsenin kuntoon. Ehkä miehellä on vähän lipsuvat tekohampaat, ja jalatkin ovat kankeat, mutta zoukista toiseen edetään sympaattisella tyylillä. Koko 2000-luvun alun aikana ei ole vielä oltukaan yhtä lähellä vanhoja kasariparodiahittejä kuin tässä leffassa. Mies ja alaston ase -trilogian, ja erityisesti juuri ZAZ-kolmikon klassikoiden ystäville tämä elokuva on melkeinpä jopa must. Näin ainakin siinä tapauksessa, että Hämähäkkimies ja X-Men ovat edes jotenkin tuttuja juttuja, ja vanhat parodiat jo puhki katsottuja.
