Mitkä ihmeet sinua odottavatkaan Villi Vonkan tehtaassa? Tutustu Suklaahuoneen pehmeään minttusokerinurmikkoon… Purjehdi Suklaajokea pitkin vaaleanpunaisessa sokeriveneessä… Kokeile Kestäviä karkkeja Keksintöhuoneessa… Tarkkaile lahjakkaita oravia Pähkinähuoneessa ja matkaa Televisiohuoneeseen lasihissillä. Löydät monia hauskoja asioita, joitakin arvoituksellisia asioita… ja seikkailun, joka on yhtä herkullinen ja makea kuin Vonkan erikoismurea kuohukermainen. Tämän lumoavan elokuvasovituksen Roald Dahlin lastenromaaniklassikosta on ohjannut Tim Burton ja sen pääosissa ovat Johnny Depp ja Freddie Highmore. Elokuva on kultainen pääsylippusi niin kekseliääseen ja mielikuvitukselliseen maailmaan, ettet halua hukata yhtäkään herkullista hetkeä.
Välttelin tätä vuosikaudet sen aivan kamalan julisteen takia. Päätin sitten kokeilla koska tuli se uusi versio ja halusin nähdä eka tämän. Sen 70-luvun leffan olenkin jo nähnyt ja se oli hyvä.
Alku ei luvannut hyvää kun en saanut leffaa edes päälle. Tai sain, mutta kun olin valinnut sen suomeksi niin se tosiaan oli dubattu. Yritin vaihtaa kaukosäätimestä tekstityksen suomeksi ja puheen enkuksi, sekään ei toiminut. Menin uudelleen menuun. Siinä aloitusvalikossa se Play-laatta menee vain siinä tehtaassa ja kaikki alkaa aina lopulta alusta. Lopulta keksin kokeilla nuolinäppäimiä alas. Tadaa! Asetukset oli piilotettu, piti vain tajuta liikutella nuolta alas. Monena muuna päivänä olisin vain viskannut leffan menemään. Miten olisin voinut tietää että siinä, missä näyttää lukevan vain ja ainoastaan Play, lukeekin myös muut asetukset sen alla mutta piilotettuna? Tuntui että löysin itsekin kultaisen tiketin kun pääsin viimeinkin katsomaan leffaa.
En nyt kyllä suoraan sanoen ymmärrä miksi ihmiset eivät pidä tästä. Myönnettäköön että itsekään en pitänyt sen alusta, siinä kun tietokoneella näytetään tehdasta ja se näytti todella kliiniseltä ja kammottavalta ja ajattelin tälläistäkö tämä on loppuun saakka – ja onneksi ei ollut. Siitä eteenpäin leffa oli visuaalisesti hieman kummallinen, mutta ei siis huono. Tanssikohtaukset näyttivät jopa hyviltä! Sanatkin olivat hyvät (suomentaja teki loistavaa työtä!), mutta jonkun muun kuin Danny Elfmanin olisi pitänyt laulaa ne koska laulu kuulosti kammottavalta. Siis se laulu, ei sanat. Minusta tuntuu siltä, että suurin osa vihasta taitaakin tulla yliherkiltä ihmisiltä, epäkorrektihan tämä kieltämättä oli. Ja suurin osa sen hauskuudesta tuli juuri siitä. Poliittisesti epäkorrektit jutut eivät ole tällä hetkellä oikein suosiossa. Siitä huolimatta Roald Dahl oli niin oikeassa. Nämä lapset olivat kauheita, mutta hehän olivat sellaisia vain siksi koska vanhemmat eivät tehneet kunnolla tehtäväänsä eli olleet tarpeeksi tiukkoja. Lapset tarvitsevat tukea, rakkautta, turvaa mutta myös kuria – ja vanhemmat tarvitsevat selkärankaa jotta osaisivat sanoa tarpeen tullen myös ei. Valitettavasti kaikki eivät ole sellaisia ja sen kyllä huomaa ympärillämme. Tämä oli mielestäni hieno opettavainen tarina, Roald Dahlin pistävään ja mustan huumorin täyteiseen tyyliin. Kaikki eivät vain tunnu sitä näkevän vaan katsovat vain tämän ulkokuorta, vaikka tarina sisälsi kaikenlaista muutakin satiiria.
Johnny Depp oli hyvin erilainen Vonkka kuin edeltäjänsä ja se oli mielestäni hyvä asia, vähäsen vaihtelua! Hän tuntui nauttivan roolistaan ja minä nautin hänen esiintymisestään. Erinomaisesti ohjattu. Tämä taitaa olla niitä viimeisiä hyviä Burtonin leffoja, Deppin kohdalla samoin. Pidin tästä kyllä kovasti!