Blue Chips – kovat panokset

Joku

Hyvä osoitus William Friedkinin monipuolisuudesta ohjaajana. Tää on aika rikollisen aliarvostettu koriksen ympärille sijoittuva draamaelokuva. Keskiössä on Nick Nolten esittämä Pete Bell, koripallovalmentaja. Koutsi on joutunut tiukan paikan eteen, kun joukkueen menestys on laskenut kuin lehmän häntä. Sitten pitäs lähteä keräileen uusia jätkiä tiimiin ja vielä pärjätäkin. Aluksi elokuva vaikuttaa ihan perus urheiluelokuvalta, mutta aika pian käy ilmi, että leffa ottaakin ihan toisenlaisen tulokulman aiheeseen. Tässä pureudutaan korruptioon ja kulisseissa tapahtuviin suhmurointeihin aika kovalla kädellä. Nolten esittämä Pete tekee hommaa rakkaudesta lajiin ja ajautuu pahasti siihen saumaan jossa pitäisi päättää hankitaanko oppilaita yliopistolle pelaajiksi lahjomalla vai ihan puhtaasti. Homma on melko härskiä ja tietysti tämä kaivelee suoraselkäistä päähenkilöä. Tässä leffassa draama pelittää kyllä todella hienosti ja hahmoilla on selkeät kehityskaaret. Koko cast on todella hyvä, vaikka Nolte selvästi onkin shown vetonaula. Äijä tekee vakuuttavaa jälkeä roolissaan kuten on totuttu näkemään. Etenkin ihan elokuvan lopussa oleva monologi on järisyttävän hyvä. Kaikesta paistaa myös sellainen pieteetillä tekeminen, kuten Friedkinin leffoissa aina. Mitä tahansa elokuvaa äijä alkoi tekemään niin siihen aiheeseen ja taustatyöhön perehdyttiin ihan viimeisen päälle. Se myös näkyy lopputuloksessa, tälläkin kertaa. Mukana on myös iso liuta oikeita korislegendoja aina Larry Birdistä lähtien.
++++
Hieno leffa tosiaan ja varsin vähälle huomiolle jäänyt. Urheiluleffat ei oo mikään ykköslempparigenre itelle, mutta tälläiset jossa isketään vähän pintaa syvemmälle on aina todella mielenkiintoisia. Suosittelen kyllä vahvasti katsomaan. Pisteet olis jossain kolmen ja puolen tai neljän tähden välimaastossa.