Aki Kaurismäen kuvaus taiteilijaelämästä Pariisissa perustuu Henri Murgerin samannimiseen romaaniin. Matti Pellonpää ja André Wilms palkittiin Euroopan parhaina pää- ja sivuosanäyttelijöinä.
Arviot
Matti Pellonpää on mahtava, loistava, siis aivan mestarillinen Rodolfona.
Rodolfo (Matti Pellonpää) on albanialainen pakolainen ja maalari, Marcel (André Wilms) on ranskalainen runoilija ja Schaunard (Kari Väänänen) irlantilainen säveltäjä. Boheemielämää on kertomus näiden erilaisten, mutta toisaalta taas hyvin samanlaisten ihmisten päivästä toiseen jatkuvasta kamppailusta taiteilijan elämän vaikeuksia vastaan. Aki Kaurismäen elokuvat tunnistaa hyvin mustasta huumorista, lyhyestä pituudesta ja minimaalisesta dialogiasta. Boheemielämää on kuitenkin mukava […]
Scarface
Arvosteltu: 22.03.2006
Sydämellisyys ja kaikki muutkin ihmiselon tunteet ovat vahvasti läsnä.
Järjestyksessään kolmas Kaurismäen kirjafilmatisoinneista (jos tv-elokuva Likaisia käsiä ei oteta huomioon) Boheemielämää oli taas uusi luku Kaurismäkeläiseen maailmankuvaan. Työläiselokuvien, mustien komedioiden ja julman Hamletin jälkeen, tuli boheemi Boheemielämää. Puheliain ja melodramaattisin Kaurismäen elokuvista. Kaurismäki oli suunnitellut lempiromaaninsa, Henri Murgerin Boheemielämän kuvaamista jo vuosia, ja 1992 hanke vihdoin onnistui. Kaurismäen luottonäyttelijät: myös surullisena rottana tunnettu legenda, […]
Filmijokeri
Arvosteltu: 23.07.2008
3,5
Boheemielämää on keskivertoa paremmin onnistunut draamaelokuva Aki Kaurismäeltä, jonka katsoo useampaan kertaan. Näyttelijöistä Matti Pellonpää tekee erittäin hyvän roolin albanialaisena pakolaisena ja maalarina Rodolfona. Myöskin Kari Väänäsen on hyvä roolissaan irlantilaisena säveltäjä Schaunardina ja kaksikon täydentää hyvin Andre Wilmsin ranskalainen runoilija Marcel. Juoni seuraakin kolmikon arkielämää ja taistelua rahattomina taiteilijoina uskoen omaan visioonsa ja parempaa huomiseen. Juonessa ei liikaa tapahtumia ole, mutta se pysyy varsin kiinnostavana koko keston ajan ja tästä löytyy myös hieman toimivaa komediaakin. Mustavalkoisuus tehostaa onnistuneesti elokuvan yksinkertaista kuvausta ja ranskan puhuminen tuo myös uskottavan lisämausteen tarinaan. Lisäksi musiikit sopivat ihan hyvin tarinaan tuoden siihen oman pienen lisänsä.