Paha ottaa omansa, kun hirviökoira terrorisoi avutonta perhettä tässä legendaarisessa kulttiklassikossa. Jännityksen mestari Stephen Kingin bestseller-romaaniin perustuva Cujo määrittelee kauhun uudelleen. Donna ja Vic Trenton (Dee Wallace, E.T. the Extra-Terrestrial, Daniel Hugh-Kelly, Someone to Watch Over Me) kamppailevat pelastaakseen myrskyisän avioliittonsa. Samaan aikaan heidän poikansa Tad (Danny Pintauro, TV:n Who’s The Boss?) saa ystävän ihanasta, valtavasta bernhardilaiskoirasta, joka kuuluu heidän mekaanikolleen. Mutta he eivät kuitenkaan tiedä, että lepakonpurema on muuttanut Cujon lutusesta koiranpennusta verenhimoiseksi tappajaksi. Kun Vic on poissa työmatkalla, Donnan ja Tadin autohuolet työntävät heidät keskelle elävää painajaista – demoninen, periksi antamaton koira suoraan helvetistä pitää heidät vankinaan. Tämä kriitikoiden ylistämä trilleri pitää sinut liimattuna penkkiisi niin, että suu vaahtoaa pelkästä pelosta.
Arviot
Cujo edustaa kauhuleffojen aatelia.
Kingin kirjoista tehdyt filmatisoinnit ovat olleet liian usein floppeja (Dreamcatcher, Cat’s eye, Se), mutta onhan niitä klassikoitakin nähty, kuten Kubrickin upea Hohto tai liian paljon haukuttu Maissilapset. Myös Cujo on kuuluu tähän pieneen jälkimmäiseen ryhmään. Cujo on bernhardinkoira, joka jahtaa jänistä luolaan. Siellä sitä puraisee lepakko, ja ruttotartuntahan siitä seuraa. Cujo ei muutu hetkessä, vaan […]
Kun koiraa alkaa ketuttaa, siitä ei hyvää seuraa. Ei leffan hahmoille, eikä katsojille.
Bernhardinkoira pahiksena? No way, ei tule kuuloonkaan, sanoo puolet yleisöstä ja toinen puoli murisee ja rapisuttaa sipsejään kuin Serti-pussia konsanaan. Mutta niin se vain on nähtävä, että sankariemme päänvaivana häärii Beethovenin sukulainen, jonka mielestä ihmisten teurastaminen on kivaa. Paha sanoa, onko Stephen Kingin kynäilemä asetelma hassuudessaan nerokas sekä korni, vai pelkästään todella korni. On myös […]
Toimiva peruskeskitason kauhupätkä, ei sen kummempaa.
Kauhukoira-boksin mukana tulleiden elokuvien katselu ja arvostelu saa luvan jatkua. Seuraavaksi päätin ottaa katseluun Cujon. Taas yksi Stephen King filmatisointi, joka sinänsä lupaa hyvää, koska äijähän on ehkäpä lempikirjailijani, mutta noiden hänen kirjoistaan ja novelleistaan tehtyjen leffojen taso heittelee aika lailla, niin varmuuden vuoksi en päättänyt odottaa filmiltä mitään sen suurempia. Äänen- ja kuvanlaatukin oli […]
Nyt minä ymmärrän, miksi Cujo kuuluu niihin huonoimpien joukkoon.
Cujo tuntui idealtaan kivalta, kun luin sen. Ottaen myös huomioon, kirjana tarina oli pirun kolkko. Entäs elokuva? No se oli juoneltaan lähes yhtä hyvä kuin kirja, mutta synkkyys on täysin kateissa. Ja sekös minua ketuttaakin! Cambereiden tilan bernhadian koira, Cujo, on laiska ja kiltti koira. Kumminkin kaikki muuttuu, kun Cujo innostuukin jahtaamaan jänistä luolaan, mistä […]
Cujo on keskivertoa paremmin onnistunut eläinkauhu, jonka voi katsoa useammankin kerran mielellään. Juonessa iso kiltti berhardilaiskoira muuttuu verenhimoiseksi tappajaksi ihmisiä kohtaan saaden lepakoilta ruttotartunnan. Ensiksi osansa saa koiran isäntä ja tämän kaveri. Sen jälkeen hyökkäyksen kohteeksi joutuu nainen nuoren poikansa kanssa ja kaksikko jää akun loputtua autoonsa vangiksi useammaksi päiväksi. Oman lisänsä tarinaan tuo perhedraama naisen pettäessään miestään toisen miehen kanssa. Elokuvan vahvuutena on sen Cujo koira, jonka muutoksessa tappajaksi on onnistuttu hienosti ja iso koira on näyttävä ilmestys. Myös näyttelijät tekevät laadukasta työtä rooleissaan ja varsinkin Dee Wallace perheen äitinä Donnana ja Danny Pintauro nuorena Tadina ovat hyviä. Kokonaisuutena juoni etenee sujuvasti eteenpäin ja loppupuolen pitkä selviytymistaistelu ansaitsee maininnan.
Toinen koira-aiheinen kauhuleffa tälle viikkoa ja kyllähän nuo kauhuelokuviin selvästi sopivat. Alkaa perinteisesti hitaasti, mutta sitten alkaa ne kylmät väreet. Tunnelma ahdistava ja perhettä terrorisoiva verenhimoinen berhardilaiskoira on todella pelottava