Demoniacs

Joku

Jean Rollinin oma näkemys merirosvoseikkailusta. Sisältöhän koostuu tietysti melkolailla haahuilusta, alastomista daameista, raiskaamisesta, ryyppäämisestä ja yleisesti sekavasta meiningistä. Tässä on taas kerran kuten niin usein Rollinin elokuvissa aiemmin, visuaalisesti upeita kohtauksia. Tunnelmassaan elokuva kuitenkin häviää selkeästi edeltäjilleen. The Demoniacs äityy ikävästi useampaan otteeseen laahaavan ja puuduttavan puolelle. Vaikka goottilainen ulkoasu nostaakin paikoitellen päätään ei pelkkä visuaalinen anti tätä teosta pelasta. Kestoakin on sisältöön nähden reilusti liikaa ja esimerkiksi lopun raiskauskohtaus itseään hinkkaavan nais-rosvon säestämänä kestää aivan tarpeettoman pitkään. Siis niin pitkään, että se alkaa tuntua ihan älyttömän vaivaannuttavalta ja tuskastuttavalta. Ihan viimeiset kuvat nousuveden hukuttamasta rosvottaresta ja taustalla olevista kallioista on kyllä hieno ja se jättää leffan yleisfiiliksen plussan puolelle. Tälläin jälkikäteen tarkemmin kuitenkin funtsittuna tämä saattaa olla vuoteen 1974 -mennessä ilmestyneistä Rollinin teoksista se kaikista heikoin tasoltaan omissa kirjoissani.
———
Jean Rollinin leffojen ystäville tätäkin voi suositella, tässä on kuitenkin lähes kaikki äijän leffoista tutut troopit mukana. Mikäli Jean Rollin ohjaajana ei ole tuttu, ei tätä voi kuitenkaan aloitusteokseksi suositella.