Arviot
Teoksesta voi aistia totaalisesti hukkaan heitetyn potentiaalin.
Yksi näistä legendaarisen Hammer-yhtiön lukuisista Dracula-filkoista lähti Bond-reissulta mukaan silkkana heräteostoksena. Pitkään on nämä vanhat brittikauhuilut kiinnostaneet mutta tämä sarjan kuudes osa ei ilmeisesti ole se otollisin startteri tutustumiseen. Noh, katselee enemmän ja arvioi sitten. Mutta, heti filkan alussa 1800-luvulla, ikuiset arkkiviholliset Lawrence Van Helsing (Cushing) ja Dracula (Lee) ottavat yhteen ja menettävät lopulta nirrinsä […]
Pari hienoa hetkeä ja paljon sahajauhoa niiden välissä.
Jep. Dracula (Sir Christopher Lee) herätetään henkiin. Henkiinherätyksen juonittelee Johnny Alucard (Christopher Neame), vanhaa nastahammasta kiusaa professori Van Helsing (Peter Cushing) ja em. nastahammas päättää tasata tilejä Jessican (Stephanie Beacham) kautta. Sama kaava millä Hammer-lafka tuotti Dracula-leffoja ja jotain tekevänä lisukkeena se sijoittuu tekoaikansa nykyhetkeen (1972) keskelle hippejä. Alan Gibson ohjastelee Hammer-liukuhihnan tuotoksen mikä yrittää […]
Dracula goes groovy! Tällä kertaa vanha torahammas herätellään 70-luvun brittilässä ja siitähän seuraa taas perinteistä nuorten tyttöjen jahtaamista, hienolla twistillä höystettynä. Leffan ehdoton kärkijuttu on, että se sijoittuu tosiaan elokuvan ilmestymisaikaan “nykyhetkeen”. Toinen mikä tekee tästä ehdottomasti katsomisen arvoisen Hammer-Draculan on se, että tässä on Christopher Leen lisäksi myös se aito ja oikea Van Helsing eli tietysti Peter Cushing messissä. Musiikit on myös ihan mahtavaa settiä, toi hiukan aikalaiset blaxploitaatiofilmit mieleen. Moni saattaa tässä kohtaa kavahtaa, että mitä vittua Dracula pilattu liialla seiskariviballa! Pelko pois, tässä on myös sitä perinteistä goottilaista ilmettä enemmän kuin monessa muussa vampyyrielokuvassa. Usvaa ja kolkkoja kiviseiniä siis riittää. Sekä tietysti verta, litroittain. Meen kyllä itse jopa niin pitkälle, että väitän tämän olevan sarjansa viihdyttävimpiä osia ehdottomasti. Onhan tässä todella vahvaa camp-vivahdetta ja hölmöjä juttuja, mutta jotenkin kun niistäkin osaa nauttia niin tätä osaa arvostaa elokuvana. Tunnelmassa Dracula A.D jää toki selvästi alkuperäisen sekä sarjan kolmannen osan, Prince of Darknessin jalkoihin. Niiden jälkeen onkin vaikea sanoa mihin väliin tämä asettuu, mutta yllättävän korkealle. Huomattavasti muistettavampi teos on kyseessä kuin esimerkiksi Brides of Dracula.
.