Emmy-ehdokas Meghann Fahy (White Lotus, The Perfect Couple) on Violet, joka on ensimmäistä kertaa treffeillä vuosiin leskeksi jäätyään. Hän saapuu hienoon ravintolaan ja helpottuu huomatessaan, että hänen deittinsä Henry (Brandon Sklenar) onkin yllättävän hurmaava. Treffit etenevät lupaavasti, mutta kemia kärsii, kun Violet alkaa saada ensin häiritseviä ja sitten suorastaan pelottavia nimettömiä lähetyksiä kännykkäänsä.
Violetia kielletään kertomasta lähetyksistä kenellekään ja käsketään seuraamaan ohjeita, tai hänen kotinsa valvontakamerassa näkyvä huppupäinen hahmo tappaa hänen poikansa ja tämän lapsenvahdin. Hänen on toimittava ohjeiden mukaan, tai kaikki hänen rakkaansa kuolevat. Mikä on näkymättömän piinaajan lopullinen tavoite? Henryn murhaaminen.
Tässä ajankohtaisessa mysteerissä, jossa kuka tahansa lähietäisyydellä voi olla syyllinen tai uhri, ohjaaja Christopher Landon tekee paluun trillereihin samalla kujeilevalla tyylilllä, jonka hän hioi huippuunsa Happy Death Day -elokuvissa. Drop on genre-elokuviin erikoistuneiden Bulmhouse ja Platinum Dunes -yhtiöiden yhteistuotanto.
Drop on kaikkine kliseineenkin mainio ensitreffien ympärille rakennettu pikkunäppärä trilleri. Lähestulkoon yhdessä ravintolassa tapahtuvaan tarinaan Christopher Landon rakentaa mukavan painostavan ja uhkaavan tunnelman, joka rikotaan oikeastaan vain alussa alussa parilla rujolla parisuhdeväkivaltakohtauksella. Visuaalisesti Drop on kekseliäs ja näyttävä mysteeri jossa kamera kuljettaa kahden päähahmon ja muidenkin ravintolassa olevien hahmojen välillä varsin tehokkaasti. Viimeinen näytös ampuu jo hieman toimintaelokuvan puolelle, mutta siitäkin huolimatta homma pysyy mukavasti kasassa ja pääpahiskin pysyttelee mukavasti piilossa pitkään. Drop on ennen kaikkea Meghann Fahy ja Brandon Sklenar kaksikon show jotka saavat välilleen sähköisen ja toimivan kemian aikaiseksi.