Toimintatähti Charles Bronson nähdään vauhdikkaan ja kovaksikeitetyn rikostrillerin pääosassa etsivä Leo Kesslerinä, joka jäljittää naisia jahtaavaa sarjamurhaajaa. Murhaaja on keksinyt täydellisen keinon välttää jättämästä jälkiä murhapaikalle: hän surmaa naiset alasti. Syyllisen henkilöllisyydestä vakuuttunut Kessler päätyy lopulta ottamaan oikeuden omiin käsiinsä.
Arviot
Nauraa avoimesti länsimaisen oikeusjärjestelmän toimivuudelle ja ihannoi oman käden oikeutta.
Länsimainen oikeusjärjestelmä suojelee rikollisia, sanoi Likainen Harry. Lait on tehty alamaailman iljetyksiä varten, eikä edes yhtä sarjamurhaajaa saada kiinni verekseltään, ellei siihen ole virallisia lupia. Luojan kiitos meillä kuitenkin oli Likainen Harry antamassa rikollisille mitä kuuluukin – napin otsaan. Näin sai alkunsa meidän kaksilahkeisten suosiota nauttivat vigilante-leffat, joissa useimmiten vanhat poliisit käyvät taistoon yhteiskunnan epäkohtia […]
leffatykki
Arvosteltu: 10.10.2005
Mahtava, hauska, yliampuva ja sairaan (kirjaimellisesti) viihdyttävä helmi.
Noin lausahtaa Charles Bronson, joka on noussut kovimman toimintasankarin (unohtakaa sana “sankari”, jooko?) paikalle. Heti tämän jälkeen pamahtaa mahdollisimman kasarimainen musiikki taustalle ja verenpunaiset alkutekstit tulvivat ruutuun. Warren Stacy (Gene Davis) on oikea pirulainen. Miehen päivärutiineihin kuuluu naisten jahtaaminen. Munasillaan, puukon kanssa. Leo Kessler (kaikkien, paitsi vihollistensa ja taide-elokuvien (no okei, Hulppari, mutta sou fakking […]
Jope Pitkäviha
Arvosteltu: 09.05.2006
Keskitasoa parempi, mutta vain hieman
Leo Kessler (Charles Bronson) on kivikova veteraanijepari. Hänen työparinsa on aloitteleva Paul McAnn (Andrew Stevens). Warren Stacy (Gene Davis) on brutaali sarjamurhaaja. Luonnollisesti kivikova jepari jahtaa murhaajaa ja hieman taittaa sääntöjä. Valitettavasti taitos paljastuu ja murhaaja pääsee vapaalle jalalle. Kostonhimoisena murhaaja ottaa Kesslerin tyttären (Lisa Eilbacher) kohteekseen. J. lee Thompson ohjasi Buchinskyn akan poika Charlesia […]
Jurpo
Arvosteltu: 18.06.2013
Super sleazy rikospätkä 80-luvulta, vieläpä vanhan kunnon Bronsonin tähdittämänä. Niin ja Cannon tuottaa tietysti. Mikä voisi mennä vikaan? No ei tällä paletilla pahemmin mikään, ainakaan jos omaa leffamakuani peilailee. 10 To Midnight on erinomainen rikosjännäri ja vaikkei se ole lähellekään Bronsonin tai Cannoninkaan parasta kärkeä, on se jotenkin huomattavasti röyhkeämpi ja nastympi mitä kummankaan osapuolen elokuvat keskimäärin on. Tämä onkin erityisen mieleenpainuva nimenomaan tuon naisvihaaja-murhaajan ansiosta joka vieläpä saa kiksinsä munasillaan hillumisesta samalla kun näitä brutaaleja veitsisurmia tehtailee. Leffaan saadaan lisäjännitettä siitä, että Bronsonin esittämän kovanaamaisen kytän tytär on juurikin murhaajan tähtäimessä olevien tyttöjen ikäluokkaa. Eli ennen pitkää tästä syntyy se perinteinen kissa-hiiri -asetelema. Diggaan kovasti niistä kohtauksista joissa Bronson kääntää murhamiehen oman taktiikan tätä vastaan, alkamalla soitella tälle häiriköintipuheluita ja muuta mukavaa. Pääsi ääneen naurut kun tämä friikki murhaaja soittaa uhkaillakseen Bronsonin hahmon kotiin ja toteaa että “tulemme tapaamaan vielä”. Tähän Bronson vastaa lakonisesti, että “Varmasti”. Hahhah, siinä oli kyllä taas sitä kuuluisaa karismaa. Liam Neesonin Taken-monologit ja muut on ihan paperia Bronsonin rinnalla. Elokuvan loppukohtaus on vielä kirsikka kakun päällä ja alleviivaa, että ei, et sä vittu soittele Bronsonille mitään uhkauspuheluita ja selviä siitä ilman nappia otsassa!
++++
Loistoleffa ja kestää katselua kyllä. Tästä tulee moninpaikoin vähän Abel Ferraran Fear City mieleen. Sekin on muuten mainio ja erittäin sleazy kasari kyttäfilmi.