Faces of Death

Joku

Faces of Death on erittäin mielenkiintoinen palanen elokuvahistoriaa. Genreltään se edustaa niin kutsuttua “mondo dokumenttia”. Noin 60% elokuvan kohtauksista on aitoa materiaalia erilaisista onnettomuuksista, ruumiinavauksista, teurastamoista ym. Loput kohtaukset on lavastettuja kuolinkohtauksia mm. sähkötuolissa teloittamisesta, rituaaleista sekä esimerkiksi pienen apinan tappamisesta ruuaksi. Elokuva on siis nimensä mukaisesti tietynlainen kokoelma kuolonkohtauksia, niin ihmisten kuin eläintenkin. Taustalla paasaa valistusfilmien kertojaääntä muistuttava miesääni, joka heittää paikoin ihan osuviakin joskin kliseisiä lausahduksia erilaisten groteskien tapahtumien pyöriessä ruudulla. Aikoinaan ilmeisesti luultiin, että kaikki elokuvan kohtaukset on totisinta totta ja leffa kiellettiinkin täysin yli 40 maassa. Mukaanlukien herkkä brittilä, jossa leffa tietenkin päätyi ajan hengen mukaisesti Video Nasty -listalle. Faces of Death toimiikin ehkä parhaiten tietynlaisena ajankuvana, vaikka sen sanoma on tottakai ajaton. Mitenkään kovin arvokkaasti tämä ei ole vanhentunut, sillä nuo feikatut kohtaukset kyllä pääosin pistää muun materiaalin seasta esiin todella töksähtäen. Itse todellinen uutismateriaali, holokausti, nälkiintyneet lapset, kuolevat eläimet sekä ihmiset kyllä sitten osuukin maaliin kyllä tehokkaasti, tässä oli muutamia kohtauksia joita oli hiukan vaikea katsoa. Elokuvahan on todella kovassa maineessa ollut ilmestymisestään asti, mutta veikkaan pelkästään aidosta materiaalista koostuvien jatko-osien olevan vielä tätäkin shokeeraavampia. Mondo-dokumentaariseen tyyliin tästä osa on myöskin ihan täyttä diipadaapaa ja etenkin ihan viimeinen kohtaus irroitti kyllä itseltäni huutonaurut. Elokuva lähti siis sanalla sanoen sellaiseen suuntaan, jota en olis todellakaan odottanut kaiken siihen asti näkemäni perusteella. En viitsi sen kummemmin spoilata, jokainen katsokoon ja yllättyköön itse.

No onko Faces of Deathilla aidosti mitään arvoa elokuvana ja katselukokemuksena? Kyllä sillä on. Leffan voi tuomita suoraan puhtaana eksploitaationa ja ainoastaan shokkiarvoon nojaavana saastana, mutta kyllä sen pinnan alla on muutakin. Ensinnäkin kuolema on täysin luonnollinen asia, josta puhutaan aivan liian vähän. Nykyään ihmiset menee täysin shokkiin kohdatessaan mitään kuolemaan liittyvää. Vaikka kuolema on yhtä iso pala ihmisen elinkaarta kuin syntymä. Edes eläinten teurastamista ei pystytä millään katsomaan tai ajattelemaan, vaikka lihaa mätetään tyytyväisenä turpaan kilotolkulla viikottain. Faces of Death alleviivaakin pariin otteeseen sitä sanomaa, jonka itse ainakin siitä sain haaviin. Ihmisellä on yllättävän vähän kontrollia sen suhteen, miten ja missä se kuolo sitten loppujen lopuksi korjaa.

Summattuna Faces of Death on siis shokkiarvonsa lisäksi yllättävän paljon ajatuksia herättävä elokuva. Jokainen varmaan näkee aiheen eri tavalla omasta vinkkelistään ja joku saattaa pitää tätä pelkkänä saasteena. Suosittelen kuitenkin erityisesti mondo-dokumenttien ystäville ja eritoten ylipäänsä oudoista elokuvatapauksista kiinnostuneille, että katsokaa tämä elokuva ja muodostakaa siitä omat mielipiteenne. Faces of Death tuskin on sellainen elokuva, jota tulisi katseltua kovin äkkiä uudelleen, mutta kyllä se ainakin kertaalleen kannattaa kokea.