Gwendoline vaarojen valtiatar

Joku

Emmanuelle -elokuvasta kenties parhaiten muistettu ohjaaja Just Jaeckin ohjasi kasarilla myös tälläisen samannimiseen sarjakuvaan perustuvan, hiukan eroottisella viballa ladatun seikkailuelokuvan. Leffa nojaa kyllä lähes yhtä vahvasti Indiana Jones -tyyliseen seikkailuelokuvaan kuin siihen eroottiseen puoleen. Täytyy kyllä sanoa, että Gwendoline oli itelle varsin positiivinen yllätys. Tämä yhdistelmä nimittäin toimii. Elokuvassa on samaan tapaan juustoista ja campia fiilistä kuin esimerkiksi yli vuosikymmen aiemmin ilmestyneessä Barbarellassa. Erikoiset miljööt ja asut tuo paikoin melko vahvastikin mieleen tuon elokuvan. Katsoin tämän alkuperäisen ranskalaisen version joka on kestoltaan pidempi kuin jenkkiläinen leikkaus. Täytyy sanoa, että elokuva ottaa kyllä hiukan turhankin pitkään käynnistyäkseen. Itse loppupuoli on kyllä sitten melkoista visuaalista ilotulitusta kaikkine kummallisine bondagejuttuineen ja nahka-asuineen. Tän kanssa saa oikeesti nauraa ääneen paikoitellen, niin absurdiksi meininki yltyy loppusuoralla. Elokuvan juoni ei ehkä ole mikään maailman monimutkaisin tai syvällisin, mutta sen maailma on todella mukaansatempaava. Pitää ihan ehdottomasti katsoa tuo jenkki-leikkaus elokuvasta myös, jos se olisi vielä tätä paremmin rytmitetty. Tässä kun oli muutama kohtaus mitkä olis ihan selvästi voinut jättää pois, tehokkaamman juonenkuljetuksen aikaansaamiseksi. Mutta näkee nyt sitten, jahka tuohon versioon tulee tartuttua.
—————–
Tämän elokuvan kulttistatuksen kyllä ymmärrän ihan täysin. Mainion omaperäinen elokuva.