Arviot
Raivoisalla kostotarinalla on loppujen lopuksi hieno viestikin. Voi suositella lämpimästi, ellei verenvuodatus ahdista.
Joskus 1870-luvulla, Japanissa. Sayo raiskataan useasti ja hänen aviomiehensä murhataan. Teon takana on neljä henkilöä, joista yhdelle Sayo ehtii antaa ansionsa mukaan – sääli vaan, että samalla hän joutuu telkien taa, murhasta elinkautiseen tuomittuna. Vankilassa tarpeeksi miehiä vikiteltyään hän saa tyttären, Yukin (Meiko Kaji), mutta kuolee pian synnytyksen jälkeen. Hetkeä ennen kuolemaansa hän ehtii antaa […]
Elokuva perustuu enemmän henkilöhahmoihin kuin taisteluihin.
Yukin (Meiko Kaji) tulevaisuus oli jo päätetty ennen hänen syntymäänsä. Hän on syntynyt tähän maailmaan kostonvälikappaleena, hänen äitinsä ja perheen kunniaksi. Ennen Yukin syntymää hänen äitinsä, Sayo, raiskataan ja hänen aviomies murhataan neljän miehen toimesta. Sayo ehtii murhata yhden heistä, mutta joutuu vankilaan. Siellä hän vikittelee miehiä tullakseen raskaaksi, saadakseen kostonvälikappaleen. Lopulta hän tulee raskaaksi […]
Lady Snowblood on aivan perkeleellisen tyylikäs japanilainen kostoelokuva 70-luvulta. Tässä kiteytyy kokolailla kaikki, mikä tämän tyyppisessä filmissä kiehtoo. Sen lisäksi, että elokuvan tarina tietynlaisessa överiydessäänkin on kiehtova niin kaikki muutkin osa-alueet paiskaa kättä keskenään. Pääosassa nähdään tuima Meiko Kaji, erittäin ikoninen japanilainen näyttelijätär, joka kunnostautui juurikin exploitaatioelokuvan saralla. Kajilta kuullaan myös elokuvan upea tunnuskappale, jota tulee soitatettua kyllä aika usein. Visuaalinen anti on top notch -kamaa myöskin, eikä mikään ihme että esimerkiksi Quentin Tarantino on tästä lainaillut vähän sitä sun tätä vasemmalta ja oikealta. Väkivalta on tuon ajan samuraielokuvalle tyypillistä verisuihkua ja vaikkei Lady Snowblood ole mikään toimintapitoisin lajityyppinsä edustaja on se sitäkin kouriintuntuvampi. Elokuva antaa odottaa väkivallanpurkauksiaan esimerkiksi westernille tai oman vuosikymmenensä rikoselokuvalle ominaiseen tapaan ja se toimiikin nimenomaan elokuvan eduksi. Tarina on myös sikäli mielenkiintoinen, ettei se tarjoa kostoa hopealautasella ilman mutkia ja vastoinkäymisiä. Tän kaltaiset elokuvat joissa karma iskee pahantekijöille vasta vuosien jälkeen ja monen mutkan kautta, tuntuu olevan ominaisia aasialaisessa elokuvassa. Myöhemminhän esimerkiksi Etelä-Koreassa on tehty useampia vähän tämäntyylisiä filmejä teemoiltaan. Myös nuo elokuvat henkii samanlaista vahvaa melankoliaa kuin Lady Snowblood. Ilot elämässä jonka ainoa päämäärä on kosto, on aika vähissä.
——————
Aasialaisen cineman ystäville Lady Snowblood on ihan must see -kamaa. Japanilaisen 70-luvun elokuvan ehdotonta kärkeä ehdottomasti.