Arviot
Tämä Sohvaperuna meinasi pottuuntua viattomien järjettömään teurastukseen tyystin.
Kyllähän tässä nähdään varsinainen suurelokuva. Cannesin Kultainen Palmukin tärähti aikoinaan plakkariin eikä suinkaan suotta. Pläjäys tarttui käteeni Anttilan ale-laarista ja onneksi niin teki. Tapahtumat sijoittuvat 1750-luvulle Etelä-Amerikan vaikuttaviin viidakkomaisemiin. Kysymyksessä on tositapahtumiin perustuva kertomus intiaanien käännyttämisestä kristinuskoon portugalilaisten jesuiittasaarnaajien toimesta. Elämä on julmaa ja sen leffasta aistii. Kyllä kristillinen kirkko on voinut olla paskamainen ja […]
arska
Arvosteltu: 04.06.2001
”The Mission”, eli 1700-luvun jesuiittojen Paraguayn-matkasta kertova leffa vuosimallia -86, on näitä leffoja joita lähdin ensisijassa Ennio Morriconen upean elokuvamusiikin takia katsomaan. Tässä mielessä elokuva ei ollut pettymys, sillä ”The Missionissa” kuullaan parhaimmillaan henkeäsalpaavan aiheelle omistautunutta uusklassista musiikkimaailmaa, joka on yksistään eeppisen säväyttävä kokemus varsinkin niissä kohtauksissa, joissa Robert De Niron ja Jeremy Ironsin pappishahmot tutustuvat intiaanien elämään, jossa musiikki kertoo tunnelmasta tunnetasolta tuhat kertaa enemmän kuin mikään kamerassa nähtävä. = Musiikkipuoleltaan elokuva on ehdottomasti yksi Morriconen parhaimmista ja ylipäänsä hienoimmista mitä elokuvamusiikin maailmassa on ylipäänsä olemassa, joten siinä mielessä leffaa voi suositella näinä päivinä Morriconen faneille.
Itse elokuvana toteutuspuoli jää musiikkia kauemmas, mutta on ihan peruspätevä, vaikkakin jokseenkin tunnepuolen huippuja vailla, jokseenkin tasapaksu ja ylipitkä kokonaisuutta miettien. Pidin eniten siitä, että lähestymistapa historialliseen aiheeseen on hienotunteisen neutraali; asioita lähestytään toisaalta niin kuin jesuiitat ne näkevät, mutta myös kuten paikallispolitiikka saman kokee; siis ilman että näitä lähdettäisiin kärjistämään ”ehdottoman paha, ehdottoman hyvä”-tyyliseksi ”hakataanpa asioita mustavalkoisesti näin ja näin”-tyyppiseksi voivotteluksi siitä, kuinka ”ennen oli kaikki paljon huonommin kun oli sitä sun tätä”. Jesuiittojen tukikohdista löytyi niin hyviä kuin huonoja puolia paikallisväestölle, mutta niiden käsittelemisen sijaan elokuva keskittyy asioiden historiankirjamaiseen kerrontaan ilman sen ihmeempiä vatkaamisia, josta voisin nykyajan leffaversion kertoa enemmän…mututuntumalta heittäen siis.
Kolme ja puoli, sanoisin.