Mestariohjaaja Ridley Scottin toimintatrilleri New Yorkissa japanilaisen mafian jäljille pääsevistä poliiseista Nick Conklinista (Michael Douglas) ja Charlie Vincentistä (Andy Garcia). Saatuaan mafian murhamiehen kiinni he lähtevät kuljettamaan miestä kotimaahansa. Perillä syytetty pääsee karkuun, ja amerikkalaiskaksikko ajautuu yhä syvemmälle yakuza-jengien vaikutuspiiriin. Elokuva huomioitiin kahdella Oscar-ehdokkuudella.
Arviot
Mikä visuaalisuudessa voitetaan, älyssä hävitään.
Michael Douglas on tällä kertaa tuo vääryyttä kärsivä omia teitä kulkeva poliisimies jolla on ne tutut probleemat: perse auki, duunissa ongelmia jne.. Sisäisen tutkinnan osasto on äijän perässä kavalletun rahasaaliin takia. Äijä todistaa parnsa kanssa (Andy Garcia) eräänä kauniina päivänä baarissa Japanilaisen mafian välienselvittelyn jossa pari nipponilaista saa surmansa. No murhaajahan saadaan samantien kiinni ja […]
Kustaa
Arvosteltu: 18.01.2003
Erittäin hyvin toteutettu perinteinen toimintapläjäys. Hyvä elokuva, kunhan ei ajattele liikaa.
New Yorkilainen kovanaama-poliisi Nick Concklin saa komennuksen viedä japanilainen gangsteri Sato kotimaahansa. Lentokentällä tämä ilkimys pääsee karkuun ja jääräpäinen Nick aloittaa jahdin saadakseen tämän kiinni. Kulttuurierot vaikeuttavat tehtävää ja Nickin parin kuollessa Saton toimesta aiheesta tulee henkilökohtainen. Ridley Scottin ohjaustyö on hyvin perinteinen toimintaelokuva. Mukana on karski sankari, ilkeä roisto ja hankala miljöö. Visuaalisuus on […]
Jurpo
Arvosteltu: 27.05.2004
Nick Conklin (Michael Douglas) on lounastauolla ystävänsä kanssa, kun ravintolaan tulee japanilainen joka tappaa mafioson. Conklin, joka on poliisi, saa roiston kiinni ja hänen tehtävänään on viedä kyseinen roisto takaisin Japaniin, mutta matkaan tulee mutkia kun roisto onnistuu karkaamaan.
Hyvin perinteinen rikosdraama, jossa on vähintäänkin yksi erittäin ennustettava kohtaus. Tarina ei ole huono, mutta vain niin perus. Lisäksi en ymmärtänyt, mitä arvoa Joycen (Kate Capshaw) hahmolla oli tarinalle. Lisäksi tempo on useimmiten niin rauhallinen, että jouduin katsomaan viimeiset 20 minuuttia seuraavana päivänä uudelleen sillä nukahtelin vähän väliä. Ajattelin, että kun katsoin sen illalla että olin vain väsynyt, joten katsoin sen nyt päivällä ja meinasi käydä samoin kuin eilen illalla. Sellainen jähmeä ja unelias, utuinen tunnelma on lähes jatkuvasti läsnä. Tämään vuoksi (ja ohuen juonen) tämä tuntui kamalan pitkältä leffalta. Musiikki on kyllä hyvää, ei siinä mitään, mutta jokin tässä pistää silti nukuttamaan. Äänimaisema on kuitenkin oikeasti todella hyvä, en yleensä kiinnitä sellaiseen huomiota, mutta nyt sitä ei voinut olla panematta merkille. Olinkin iloinen, kun sain selville tämän saaneen Oscar-ehdokkuudet äänikategoriassa. Lisäksi tämä näytti hyvältä, kuten Ridley Scottin elokuvat yleensä.
Michael Douglas oli hyvä, mutta hänen hahmostaan oli vaikea pitää. Pidin leffan alusta kun hän ajelee yksinään motskarilla jollain sillalla. Komea, joskin mielestäni liian lyhyt kohtaus. Olisin halunnut nähdä enemmänkin hänen ajeluaan, varsinkin koska tämä nojautui selkeästi enemmän tunnelmointiin kuin juoneen.