Arviot
“Nightmare tuntuukin vain köyhänmiehen Maniacilta. Murhaaja ei ole yhtä mielenkiintoinen kuin Joe Spinellin sekopää. “
Nightmare herätti paljon paheksuntaa ilmestyessään. Jopa Suomessa se sai osakseen huomiota Sunnuntairaportti-ohjelmassa. Siinä käsiteltiin väkivaltaisia elokuvia ja niiden vaikutusta ihmisiin, etenkin nuoriin. Herääkin kysymys, että onko Nightmare oikeasti verrattavissa aikamme pahamaineisimpiin elokuviin. Yhtenä isoimmista vertauskuvista voisi käyttää Maniacia, koska elokuvat liikkuvat teemoiltaan hyvin samalla tasolla. Elokuva kertoo miehestä, joka kärsii painajaisista. Hän näkee lähes koko […]
Paljon käyttämätöntä potentiaalia.
Italialainen leffa rakastaa löhnää. Mitä eksoottisempaa genreä sen enemmän italoleffa velloo löhnässään. Keltainen leffa on italiaanojen keksimä tekosyy leikitellä kerronnalla ja työllistää efektipuolen jannuja. Juuri niitä jannuja jotka roiskivat verta ja valmistavat ilmeileviä irtopäitä. Amerikkalainen slasher taas rakastaa mielipuolia murhaajia jotka toteuttavat moralistista ideologiaa ultradrakonisin menetelmin. Romano Scavolini ottaa kunnianhimoiseksi päämääräkseen sekoittaa slasher ja keltainen […]
Romano Scavolinin Nightmare on kyllä oikein kunnon pesunkestävä grindhouse-kulttiklassikko. Ei tämä nyt varsinaisesti mikään huikean hyvä elokuva ole, mutta tässä on hyvää särmää. Leffan yleisilme on ihan helvetin nuhjuinen ja sen väkivalta on todella ilkeää sekä veristä. Eipä tule yllätyksenä, että briteissä (jossa elokuva julkaistiin nimellä Nightmares in a Damaged Brain) tämäkin löytyy Video Nasty -listalta. Elokuvan gore-efektit on vieläpä kohtuullisen hyviä, erityisesti leffan muuhun ilmeeseen nähden. Nightmare näyttää paikoitellen lähestulkoon yhtä suttuiselta kuin jotkut 70-luvun vanhat pornofilmit. Erikoistehosteista on muuten kreditoitu jostain syystä muuan Tom Savini, vaikka mies ilmeisesti on itse kieltänyt osallistuneensa leffan tekoon. New Yorkissa kuvatun Nightmaren menoon sopii hienosti vielä New Yorkin 42nd Street, jossa vieraillaan elokuvassa. 42nd Street oli tuohon aikaan varsinainen teatterikatu. Etenkin grindhouse ja pornoleffoja esittäviä puljuja löytyi älytön määrä tuolta kadulta. Meininki 42nd Streetillä oli tarinoiden mukaan muutenkin erittäin paheellista! Paheellista oli myös sittemmin brittilässä lain mukaan se kun kolme elokuvan levittäjää päättivät laittaa leffan nähtäväksi ilman sensuurilautakunnan vaatimia 48 sekunnin leikkauksia elokuvasta. No, äijät todettiin syyllisiksi ja päälle iskettiin vankilatuomioita. Aivan käsittämätöntä näin nykyaikana ajateltuna, että tuollaisesta sääntörikkomuksesta voitiin passittaa ihan oikeesti ihmisiä kiven sisään. No, tämähän oli aivan omiaan lisäämään elokuvan kovaa mainetta. Onko Nightmare sitten ihan sen maineen arvoinen, siitä voi olla montaakin mieltä. Omasta mielestäni kyseessä on ihan viihdyttävä ja suoraviivainen slasher-elokuva varsin sleazylla olemuksella varustettuna. Myös muutama creepyä tunnelmaa omaava kohtaus on saatu mukaan, vaikkei elokuva yleisesti kovin tunnelmallinen olekkaan.
Nightmarea voisi suositella slasher-leffojen ystäville kyllä helposti. Ei se mitään genren kärkeä ole, mutta hyvää keskitasoa kyllä. Perus-slässeriä hiukan mieleenpainuvampi teos myös omasta mielestäni.