Noitavaino

Joku

Tämä tuli napattua joskus taannoin kirpputorilta matkaan, ihan vaan hyvien näyttelijöiden ja mielenkiintoisen aiheen takia. Toisinaan tälläiset “blind buyt” kannattaa ja toisinaan ei. Noitavainon kohdalla ostopäätös kannatti ehdottomasti. Tämä oli todella positiivinen yllätys. Elokuva pohjaa Arthur Millerin näytelmään, jonka ukko kirjoitti osittain aikoinaan jenkeissä velloneen kommunistiparanoian innoittamana. Miller siis intoutui kirjoittamaan Salemin noitavainoista ja ymppäsi siihen hieman omaa kokemustaan modernin ajan noitavainoista, niin sanotusta kommarijahdista. Tämä onkin kyllä osuva vertaus, kun miettii että kumpanakin aikana pienistäkin sanomisista tai vähänkin epäilyttävästä käytöksestä joutui äkkiä syytetyn penkille. Usein vielä täysin mielivaltaisen komitean tai tuomariston eteen, jotka kuvittelivat olevansa jumalan asialla. Salemin noitavainot lienee monellekin tuttu tapaus historiasta. Massachusettsin Salemissa 1600-luvulla tapahtunut synkkä noitaoikeudenkäynti on noitavainojen historian tunnetuimpia tapauksia ja vaati 19 viattoman ihmisen hengen. Ihan täysin turhaan. Leffa mukailee tosiaan Millerin näytelmää, eikä kaikki ole ihan täysin historiallisesti tarkasti mukailtua. Kuitenkin historian henkilöitä ja todellista tapausta seurataan paikoin yllättävän uskollisesti. Noitavainon on ohjannut Nicholas Hytner, jonka bongasin myöskin olevan teatterialan tekijöitä. Itse en ole mikään teatterin asiantuntija, mutta mitä luin elokuvan vastaanotosta, niin ilmeisesti Hytner on saanut näytelmän hyvin taipumaan valkokankaalle. Varmasti miehen tausta teatterissa on auttanut tätä prosessia ja mun mielestä elokuvana tämä ainakin toimii erittäin hyvin. Noitavaino on todella dialogipainotteinen ja se muistuttaa luonnollisesti oikeussalidraamaa, “noitaoikeudenkäynneistä” kun on kyse. Omalta osin loistavat näyttelijäsuoritukset tukee leffaa hyvin, tämä kun nojaa hyvin paljon hahmojen välisiin suhteisiin ja jännitteisiin. Daniel Day-Lewisia voi taas kerran ylistää antaumuksella vedetystä roolista ja myös Winona Ryder on mainio varsin niljakkaana hahmona. Myös Jeffrey Jones ja etenkin Paul Schofeld armottomana tuomarina syöpyi mieleen tehokkaasti. Elokuvan miljööt ja lavastus on myös enemmän kuin kohdallaan.

Noitavaino oli tosiaankin mukava yllättäjä, elokuvana josta en ollut ikinä kuullutkaan. Harmillisesti tästä ei taida olla B-alueen blu-ray -julkaisua olemassa, mutta kyllä kotimaisella dvd-painoksellakin ihan kohtuullinen kuvanlaatu on. Se saanee jäädä kokoelmaan talteen.