Possessor

Joku

David Cronenbergin poika Brandon on kyllä onnistunut loihtimaan aika mainion body-horror henkisen scifitrillerin. Possessor on just oikeella tapaa inhottava ja kylmä elokuva. Tämän elokuvan tarinasta ja tunnelmasta on turha etsiä mitään lohtua tai lämminhenkisyyttä. Kyseessä on kunnon pahanmielen elokuva joka vieläpä onnistuu puistattamaan, tai ainakin itseäni onnistui. Harvemmin nykyään leffat pääsee kouraisemaan kunnolla, mutta tässä oli jotain mikä iski kyllä todella tehokkaasti tajuntaan. Leffa on upeasti kuvattu ja erikoistehosteet hivelee kauhudiggarin silmiä koko keston ajan. Juoni on sopivan kimurantti muttei kuitenkaan luotaantyöntävän mutkikas. Rytmityksestä ehkä täytyy antaa pieni miinus, leffa vähän hukkaa punaisen lankansa loppua kohden. Kenties tässä olis ollut sellainen kymmenisen minuuttia tiivistämisenkin varaa. Intensiteetti pysyy kyllä pitkään kiitettävästi yllä, mutta ihan loppu jätti vähän toivomisen varaa. Eikä siinä, siis loistava leffa on jokatapauksessa kyseessä ja upea osoitus Brandon Cronenbergin ohjaajankyvyistä. Siinä on aika isot saappaat täytettävänä mikäli mielii isänsä kaltaisen uran tehdä genre-elokuvan parissa, mutta mikäli tämä taso pysyy yllä niin mikä ettei.
——————-
Suositukset ehdottomasti Possessorille. Pisteytys osuu johonkin kolmen ja puolen – neljän tähden välimaastoon. Laitetaan varovainen kolme ja puolikas, vaikkei se neljäkään mitään liioittelua olisi. Hyllykamaa ehdottomasti ja taatusti tulee uusintakatseltua tulevaisuudessa.