Arviot
Carrie-Anne varasti jokaisen kohtauksensa itsevarmalla näyttelemisellään.
Kun Alan eräänä iltana avaa oven, seisoo sen takana hänen poikansa Danny, jota hän ei ole nähnyt kahdeksaan vuoteen. Jälleennäkeminen ei kuitenkaan ole erityisen lämmmin, sillä Danny tarvitsee isänsä apua rikollisiin suunnitelmiinsa… Ostaessani elokuvan minulla oli hieman epäilyksiä, mutta kun aloin katsomaan sitä, elokuva yllätti minut posiitivisesti. Tarina kulki eteenpäin ja juonesta sai kiinni. Suurta […]
leffatykki
Arvosteltu: 23.06.2005
Aika ennalta-arvattava hiukan Tarantinoa apinoiva rikospläjäys. Twistiä tulee twistin perään ja kaikkia ajalleen ominaisia tyylikeinoja sekä kliseitä käytetään. Loistava cast tässä toki oli mukana. Etenkin John Hurt on aina mies paikallaan. Joe Pantoliano oli myös huvittava näky pälvikaljuineen. Carrie-Anne Mossia myös katselen sujuvasti ihan elokuvassa kuin elokuvassa. Pääosan esittäjä Nick Moran puolestaan on melkoinen pallinaama. Muistelisin, että jätkä oli ihan hyvä Guy Ritchien klassikossa Lock, Stock and Two Smoking Barrels, mutta tässä Moran on kyllä ihan totaalinen pökkelö. Karismaltaan muistuttaa lähinnä jotain kampelaa tai baarijakkaraa. Täytyy sanoa, että vaikka tämä oli tälläinen todella tavanomainen ja höpöhöpö-mukanokkela trilleri, niin viihdyin ihan hyvin tän parissa sen puolitoista tuntia. Ei valittamista sikäli siis. Katsoisinko tätä uudelleen? No tuskinpa. Jo pelkästään samoihin aikoihin on kuitenkin tehty tusinoittain parempiakin rikosjännäreitä.