Salon Kitty

Joku

Tinto Brassin kulttiklassikko ei ihan mätsää täysin maineensa kanssa, mutta katselemisen arvoinen teos on silti kyseessä. Sopivimmin nazisploitaation alagenreen laskettava leffa kuvaa bordellia jossa Natsi-Saksan vakoojat kuuntelee, mitä asiakkaat ilotytöille höpisevät. Tälläistähän tapahtui oikeastikin toisen maailmansodan aikana. Eikä oikeastaan vain noihin aikoihin, vaan kyseessä lienee aika yleinen tapa urkkia tietoja. Elokuva seuraa lähinnä bordellin madamea Kittyä sekä nuorempaa prostituoitua, Margheritaa. Näitä keskenään varsin erilaisia naisia esittää Ingrid Thulin sekä Teresa Ann Savoy. Molemmat on mun mielestä oikein kelvollisia rooleissaan. Kolmantena elokuvan päärooleista nousee ehdottomasti esiin varsin vittumaisena natsiupseerina nähtävä Helmut Berger. Äijä pääsee kyllä etenkin loppua kohden revittelemään oikein huolella. Näyttelijäpuoli on siis kunnossa. Samoin elokuvan visuaalinen anti. Tinto Brassin ohjaus on sujuvaa ja kuvat paikoitellen ihan aidosti todella hyviä. Muutama musiikkinumerokin mahtuu mukaan, osa parempia osa heikompia. Itse natsien dekadenssia kuvataan ihan hienosti, mutta leffa tekee kyllä sen virheen, että se lataa lähes kaikki paukkunsa heti alkuun. Leffan alkupuolisko on selvästi se “räväkämpi” osio. Sitten homma vähän jää laahustamaan paikalleen kunnes taas lopussa otetaan ilo irti. Kestoa on väkisinkin liikaa siis sisältöön nähden. Etenkin kun elokuvan kantavana juonteena toimiva rakkaustarina on melkoisen köykäisen ja päälleliimatun oloinen. Suorastaan juustoinen. Sinällään harmi, koska Salon Kittyssä on valtavasti potentiaalia. Natsisploitaatiota aika paljon katsoneena tämä on kuitenkin jo selvästi keskivertoa parempi pätkä tuossa melko puisevassa ja tylsässä alagenressä. Silti mistään Ilsan kaltaisesta viihdepommista on turha edes puhua samana päivänä. Tämä on kuitenkin tietyiltä osin mieleenpainuva ja tuo alkupuolen häröilyllään mieleen esimerkiksi Pasolinin Salon. Samankaltaiseen saasta-kimaraan ei kuitenkaan Salon Kittyn kohdalla mennä.
——
Kokonaisuutena ihan toimiva raina jonka varmaan voi joskus uudelleenkin pällistellä. Paremmin rytmitettynä ja hiukan suvantovaiheista typistettynä varmaan ansaitsisi jopa isomman statuksen genressään. Tälläisenään meinaa hiukan luisua sinne kuriositeettiosastoon.