Saragossan salaisuudet

Joku

Onhan tää melkoinen elokuvallinen trippi. Sekoitus melko absurdia huumoria, surrealismia, romantiikkaa ja kummitustarinoita. Täytyy heti alkuun kehua, että Saragossa Manuscript on visuaalisesti vuosikymmenensä kirkkainta kärkeä. Tämä on todella upeasti kuvattu ja lavastettu elokuva. Myös leffan tunnelma on ihan täysin omalaatuinen. Filmi kertoo upseerista joka löytää eriskummallisen kirjan, josta löytyy hänen omaa sukuhistoriaansa. Siitä alkaa tarina joka nivoutuu useisiin muihin tarinoihin ja syventyy monen eri hahmon taustatarinoihin. Leffa on oikeastaan sellainen sekalainen tilkkutäkki jossa yksi tarina juontuu aina useisiin uusiin tarinoihin. Ikään kuin suullista tarinankerronnan perinnettä kääntäisi elokuvaan. Tarinoiden teemat pyörii pääasiallisesti romanssien parissa, mutta sekaan sekoittuu myös erilaisia myyttejä ja aavemaisia juttuja. Erityisesti leffan ensimmäinen tunti on upeaa seurattavaa unenomaisen tunnelmansa ansiosta. Tulee paikoin mieleen esimerkiksi Jodorowskyn myöhemmät elokuvat. Ei tule myöskään yllätyksenä, että David Lynch esimerkiksi on maininnut tämän yhdeksi suosikeistaan. Miinuksena täytyy kuitenkin mainita elokuvan kesto. Tämä on kolmen tunnin eepos, eikä mielenkiinto oikein jaksanut pysyä yllä loppuun saakka. Leffa on jaettu kahteen osaan, ja melkein suosittelisinkin katsomaan tämän kahtena eränä. Nyt loistavan ensimmäisen puoliskon jälkeen toinen osa tuntui melko puuduttavalta. Se ei ole yhtä hauska, tunnelmallinen tai ylipäänsä kiinnostava kuin ensimmäinen osa. Tälläinen elokuva joka vaatii katsojalta melko paljon pohdiskelua ja keskittymistä, on kolmen tunnin istuntona melko haastava. Elokuva olis varmasti itselleni ainakin toiminut paremmin kahtena erillisenä katseluna, keskeltä jaettuna.

Ehdottomasti katsomisen arvoinen teos, jota vois luonnehtia tietynlaiseksi unohdetuksi helmeksi kyllä. Aivan taatusti tulee katsottua joskus tulevaisuudessa uudelleen, vähemmän väsähtäneessä mielentilassa sekä kahteen osaan jaettuna.