Sex & fury

Joku

Taas yks loistava 70-lukulainen japsi-exploitaatiopätkä katsastettu. Tämä tuli jopa hiukan yllätyksenä mulla vastaan ja pelkkä elokuvan nimi tottakai oli ostopäätös. No, rahoille tuli vastinetta kun ruudulle vyörytetään tässäkin melkoinen keitos seiskytluvun japanilaiselle elokuvalle ominaista kuvastoa täyslaidallinen. On yakuza-meininkiä, samuraivivahdetta, sexploitaatiota ja perinteistä kostotarinaa. Tämä on vähän hengenheimolainen esimerkiksi Meiko Kajin tähdittämien Lady Snowblood -leffojen kanssa. Pääosaesittäjä Reiko Ikellä on paljon samankaltaista karismaakin, vaikkei ihan Kajin tasolle ylläkään. Mukana nähdään muuten myös aikansa seksipätkistä tuttu Christina Lindberg, aika hauskassa roolissa vieläpä. Muistettavia kohtauksia tästä myös löytyy puolialasti käydyn miekkatappelun, naistenvälisen pokerimatsin tai komean porrastappelun muodossa. Ei kyllä tarvii paljon miettiä mitä leffoja esimerkiksi Quentin Tarantino on tsiigaillut Kill Billiä kirjoittaessaan. Vaikutus on ilmeinen. Näiden muiden hyvien puolien lisäksi Sex and Furyssa on aivan erinomaiset musiikit. Kolme elokuvan alalajia joissa tuntuu ihan järjestään olevan aina loistavat musat on spagettiwestern, blaxploitaatio ja 70-luvun japanilainen exploitaatioelokuva. Aina vaan potkii ja lujasti! Oikeastaan ainoa isompi nillityksen aihe Sex and Furysta olisi hiukan epätasainen rytmitys. Leffa meinaa välillä jäädä polkemaan paikoilleen ja notkahtelee siellä täällä. Parhaimmillaan se on kuitenkin ihan yhtä upeaa seurattavaa kuin esimerkiksi juurikin Meiko Kajin tähdittämät genreklassikot kuten Female Prisoner Scorpion tai Lady Snowblood.
—-
Jos 70-luvun japanilainen elokuva kiinnostaa niin ei tätä kannata missään nimessä sivuuttaa. Pisteytys kiikkuu hiuksenhienosti siinä kolmen ja puolen tähden ja neljän välillä.