Arviot
Täysiverinen Woody-komedia ja samalla yksi parhaista Woody-elokuvista pitkään aikaan.
Pikaisesti arvioituna Sinua parempaa vaikuttaa todellisen klassikon eli Annie Hallin päivitykseltä uudelle vuosituhannelle. Woody on tietenkin vanhentunut sujuvat kolmekymmentä vuotta, mutta samana vainoharhaisena, kuolemaa pelkäävänä, juutalaisuudestaan tietoisena anarkistina hän on kaikki nämä vuodet pysynyt. Woody ei ole itse enää viitsinyt lähteä pääosaan keekoilemaan… hyvä näin… sillä hänen ja Christina Riccin suhde olisi näyttänyt valkokankaalla hiukan […]
Woodyn terapiaistunnossa pohditaan, että ovatko esteet ylitettävissä vai kuihtuuko Jerryn ja Amandan suhde.
Niin, Amandan (Ricci) ja Jerryn (Biggs) suhteessa alkaa esiintyä enenevissä määrin (isoja) ongelmia. Tunteet kyllä elävät, mutta etääntyvät. Pari ei ole harrastanut seksiä puoleen vuoteen, Amanda epäilee lähes kaikkea, napsii pillereitä ja esikoiskirjaansa kirjoittava Jerry täyttyy mustasukkaisuudesta. Ja kuin pisteenä i:n päälle Amandan äiti saapuu kaikkien ongelmien keskelle ja manageri (DeVito) osoittautuu mahdolliseksi esteeksi Jerryn […]
Välillä naureksin paljonkin, esimerkiksi alussa, kun Woodyn hahmo esittää kaskun, jonka kertoo sisältävän enemmän viisaustiedettä kuin monet alan kirjat. Ehkä jokin tämänkaltainen vitsien kautta laajempien elämän ilmiöitten tarkastelu onkin Woody Allenin elokuvien suola. On se toisaalta myös sokeri. Näitten kahden – suolan ja sokerin – kohtaaminen toimii parhaimmillaan pirullisen hienosti Allenin elokuvissa: naurattaa ja ajatteluttaa yhtä aikaa. Syvemmiltä ajatuskuluilta Allen tuntuu vetäisevän maton alta kuvatessaan psykoanalyytikkoa, joka ei jaksa keskittyä asiakkaaseensa, kysäisee vain, olisiko asiakkaan syytä pohtia, miksi hän toistuvasti palaa baseballiin puhuessaan asioistaan. Asiakas ei tainnut mainita ihmeemmin koko baseballia. Tuntuu siltä, että Allen pyrkii kysymään: mitä me olemme muita neuvomaan?