Arviot
Puolitoistatuntinen paketti hädin tuskin toisiinsa liittyviä kohtauksia.
Vuonna 1971 Argentiinassa tuotettiin Charles Mansonin murhakohulla ratsastava halpis Slaughter. Se kertoi hyvin Manson-tyyppisen tarinan Argentiinaan sijoitettuna – pätkää höystettiin halvalla gorella ja seksploitaatiolla. Menestys jäi kuitenkin vähäiseksi ja elokuva olisikin luultavasti vaipunut unohduksiin, ellei Allan Shackleton -niminen roskaelokuvatuottaja olisi keksinyt ostaa oikeutta elokuvaan. Rainan loppuun lisättiin noin viiden minuutin edestä lisää tavaraa huomattavasti brutaalimman […]
Miihkali
Arvosteltu: 30.09.2008
Täysin järjetön elokuva, joka on saanut elokuvahistoriallista arvoa vain sen aiheuttaman kohun myötä, mutta lopun viiden minuutin splatter on varmasti 70-luvulla ollut liikaa.
Joo, johan oli elokuva. Kyseessähän on alunperin Argentiinassa kuvattu biker-leffa “The Slaughter”, johon tuottaja Allan Shackleton ymppäsi loppuun kohtauksen jossa kuvausryhmä tappaa naisnäyttelijän. Tästä repäistiin sitten tietenkin ajan hengessä erittäin pahan klangin antava nimi “Snuff”. Tuo alkuperäinen Slaughter -niminen elokuva on sellanen ajalleen hyvin tyypillinen Easy Riderista ja Charles Manson -keissistä vaikutteensa ottava helvetin tylsä räpellys. Oikeastaan tää koko leffa tuntuu olevan kursittu kasaan kohtauksista joilla ei juurikaan ole tekemistä edes keskenään. Kyseessä on ihan tosissaan sekavaa ja puuduttavaa seurattavaa. Ihmekös tuo kun koko leffan olemassa olo perustuu käytännössä vaan markkinointikikalla ihmisten vedättämiseen. Vedätys muuten onnistuikin mainiosti. Shackleton osasi hommansa tuottajana ja palkkasi esimerkiksi feikki-mielenosoittajia teatterin nurkille huutelemaan ja aiheuttamaan hulinaa. Filmi tuotti oman budjettinsa moninkertaisesti takaisin kun uteliaat ihmiset valuivat leffateatterihin katsomaan, että mistä on kyse. Leffan loppukohtaus on kyllä tehosteiltaan niin käsittämättömän tökerö, että tuskin se on kenellekään tuohonkaan aikaan mennyt aitona murhana läpi. Eikä se ollut Shackletonin tarkoituskaan, mieshän oli jo voittanut kun katsoja oli saatu maksamaan lippunsa ja menemään teatteriin sisälle. Kusetus oli onnistunut. Briteissä leffa päätyi videoaikaan, yllätys yllätys, kiellettyjen listalle.
Paska leffa kaikilla standardeilla mitattuna, mutta kuriositeettiarvoa tällä löytyy. Elokuva onkin jälleen niitä, joiden historia on huomattavasti itse teosta mielenkiintoisempi. Tämäkin filmi sai jälkikäteen lukuisia samankaltaisia vastineita ja etenkin videokameroiden yleistyessä kotikäytössä ja internetin myötähän homma räjähti käsiin. Itselle nämä feikkisnuffit ja mokumentit on aina tuntuneet jotenkin väkinäisiltä ja typeriltä. Lukuunottamatta sodissa tapahtuneita videoituja teloituksia, satunnaisten sekopäiden tekemiä raakuuksia ja murhavideoita tähänkään päivään mennessä ei ole vielä tullut julki ihan aitoa snuff-leffaa. Ja hyvä niin. Nicolas Cagen ja Joel Schumacherin ohjaama 8MM on muuten mainio leffa aiheesta. Sitä voinkin suositella tässä ohessa mikäli aihe kiinnostaa. Toki myös tämä Snuff kannattaa exploitaatiosta kiinnostuneiden katsoa sen historiallisen arvon takia. Muuta arvoa tällä ei sitten elokuvallisesti olekaan.