Arviot
Omituinen ja erikoinen show, muttei ehkä kotisohvalta käsin.
Talking Headsin musiikkia voisi jossain mielessä kuvailla juppihippirämpyttelyksi, jossa värillinen mies hakkaa alkukantaisia rumpuja, strutsinkaulainen miehenkuikelo kiekuu, kiltti naapurintyttö soittaa bassoa ja syntikka vinkuu. Toisaalta sitä voisi kuivailla myös herkäksi kitaroinniksi massiivisen yleisön edessä. Tai kiharoinniksi, kuten Wordin oikoluku asian haluaisi ilmaista. Stop Making Sense on vähän sitä kaikkea. [div style=”margin-left: 20px;”][I]Lost my shape – […]
Söpö
Arvosteltu: 18.03.2006
Talking Headsin faneille tämä konserttitaltiointi on kyllä pakollista katsottavaa. Keikka alkaa valojen pärähtäessä päälle paljastaen yleisölle tyhjän lavan, jonne David Byrne raahustaa suoraan päiväunilta vetämään kaikki encore-hitit soolona. Byrnen shown edetessä lavarakennelmia aletaankin vähitellen vasta koota kasaan ja muu yhtye ilmestyy yksitellen säestämään Byrneä. Lopulta keikasta kasvaa kokonainen klimaattinen funkin, afrobeatin ja uuden aallon juhla, jossa kaikilla on hauskaa. Lavalla tanssiva, hyppelevä ja kompasteleva Byrne itse lähentelee olemukseltaan jotain mykän ajan koomikoita.
Olen kuullut, että tätä leffaa esitetään toisinaan tuolittomissa saleissa, joissa ihmisillä on tilaa bilettää ja tanssia mukana.