Myyntimenestys nähdään nyt myös kiehtovana mysteerielokuvana. Suon villi laulu kertoo Kyasta, hylätystä tytöstä, joka varttui aikuisuuteen Pohjois-Carolinan vaarallisilla suoalueilla. Vuosien ajan huhut ”Rämelikasta” vainosivat Barkley Covea eristäen terävän ja sitkeän Kyan yhteisöstään. Kaksi kaupungin nuorta miestä vetävät Kyaa puoleensa, ja hän avaa itsensä uudelle hätkähdyttävälle maailmalle. Kun toinen miehistä löydetään kuolleena, yhteisö tuomitsee Kyan valittömästi pääepäillyksi. Tutkinnan edetessä se, mitä todella tapahtui on yhä epäselvämpää, ja monet suon hautomat salaisuudet uhkaavat paljastua.
Suon villi laulu
(2022)Elokuvasta
Elokuvan nimi: Suon villi laulu
Maat: USA
Näyttelijät: Daisy Edgar-Jones, David Strathairn, Harris Dickinson, Michael Hyatt, Sterling Macer Jr., Taylor John Smith
Ohjaajat: Olivia Newman
Alkuperäinen nimi:Where the Crawdads Sing
Valmistusvuosi:2022
Pituus:125 min
Pisteytyksiä: 13
Tarkka arvio: 3.50
Menestyskirjan pohjalta tehty jenkkien syvään etelään sijoittuva murhamysteerileffa romanttisella tatsilla. En yleensä ihan tän tyyppisen elokuvan suurin ystävä ole, mutta tässä oli kyllä imua. Juoni on melko perinteinen sekoitus oikeussalidraamaa ja rakkauskiemuroita, mutta se rullaa erittäin sujuvasti ja pitää hienosti otteessaan kyllä. Tätä tukee vielä kautta linjan hyvät näyttelijäsuoritukset. Vaikka hahmot välillä meinaa ollakin vähän yksiulotteisia tai lähes karikatyyrimaisia tyyppejä niin sekin vaan tavallaan tukee sitä tunnelmaa ja sanomaa päähenkilön ulkopuolisuudesta. Tässähän tosiaan sivutaan samalla yksin suolla kasvaneen naisen tarinaa menneisyydestä nykyhetkeen, kun taustalla pyörii mysteerinen murhakeissi johon tätä kyseistä nuorta naista ollaan paikallisten kyläläisten toimesta laittamassa syntipukiksi. Musiikit on myös hyvät ja erityisesti lopputekstien aikana kuultava Taylor Switftin Carolina jäi päähän jylläämään tehokkaasti. Elokuvan visuaalista ilmettä täytyy myös kehua. Rämeet ja rannat luo upeat puitteet tän tyyppiselle tarinalle, ja niitä kyllä kuvataankin pikkutarkasti elokuvassa. Luonto toimii ikään kuin yhtenä tärkeänä elementtinä, jopa hahmona elokuvassa.
Katseltiin vaimon kanssa tämä viime vuonna kiinnostusta herättänyt elokuva. Epäuskottavuudesta viis, ihan jännä tätä oli seurata. Se esiintyykö luonnossa hyvä-paha-akselia olisi saanut nousta vahvemmin esille. Nyt se loppuvaiheissa pulpahtaa pintaan vähän yllättäin. Mutta oikein pidin tästä kivan rämeisestä mysteeristä. Laitan puoli tähteä ekstraa subjektiivisista syistä.
8/10 = ⭐⭐⭐⭐