Pariskunta osallistuu luokkakokoukseen, kun samaan aikaan heidän 3-vuotias poikansa katoaa hotellin aulasta. Lasta ei löydetä mistään. Paetakseen ahdistavia muistoja pari muuttaa Chicagoon, jossa he sattumalta näkevät lapsensa yhdeksän vuoden jälkeen. Lapsen kasvattaneella adoptioisällä ei ole mitään tietoa kidnappauksesta.
Arviot
Esimerkki televisiokanavien täyteohjelmistosta. Surullisesta aiheesta ei saada irti läheskään tarpeeksi.
Jos oma lapsi katoaa, niin kyllähän se riipaisee rinnasta. Entäpä jos lapsi vielä löytyy vuosien päästä, mutta ei enää tunne oikeita lähimmäisiään. Ei liene väärin sanoa tuskan ja itseinhon olevan silloin syvä kuin meri. Belgialaisohjaaja Ulu Grosbardin draama kertoo nimenomaan tästä. Harmi vain, että leffa kertoo sen juuri siten, miten 99% katsojista olettaa tarinan menevänkin. […]
Arsi T. Elokolikko
Arvosteltu: 07.01.2005
Joka vanhempien pahin painajainen on kuvattu tunteikkaasti ja realistisesti, mutta siitä huolimatta elokuva on harmittavan tylsä. Ei tee mieli katsoa ainakaan ihan heti uudelleen
3/5