New Line Cineman alkuperäinen anime-elokuva Taru sormusten herrasta: Rohirrimin sota (The Lord of the Rings: The War of the Rohirrim) vie katsojat takaisin J.R.R. Tolkienin arvostettuihin kirjoihin perustuvan Taru sormusten herrasta -trilogian eeppiseen maailmaan.
Sijoitettuna aikaan 183 vuotta ennen alkuperäisen elokuvatrilogian tapahtumia, Taru sormusten herrasta: Rohirrimin sota kertoo Helm Hammerhandin kuningashuoneen legendaarisen Rohanin kuninkaan kohtalon. Wulfin, nokkelan ja armottoman, kostoa isänsä kuolemasta hakevan Dunlendingin lordin yhtäkkinen hyökkäys pakottaa Helmin ja hänen kansansa ryhtymään viimeiseen, uhkarohkeaan kamppailuun muinaisessa Hornburgin linnakkeessa – mahtava linnoitus, joka tullaan myöhemmin tuntemaan Helmin syvänteenä. Huomatessaan olevansa yhä epätoivoisemmassa tilanteessa Héran, Helmin tyttären, täytyy ryhtyä vastarintaan tappavaa vihollista vastaan, jonka tarkoituksena on heidän täydellinen tuhoamisensa.
4
8/10
Odotukset ei ollut mitenkään super korkealla tän suhteen, mutta kyllähän se sitten yllätti ihan positiivisesti. Lord of the Ringsin maailmaan sijoittuva The War of Rohirrim kertookin tarinan joka sijoittuu lähes 200 vuotta orkkistrilogiaa aiempiin tapahtumiin. Ei juurikaan tuttuja hahmoja, ei fanserviceä, vaan ihan oma stoorinsa. Siitä on hyvä lähteä. Tästäkin oon kuullut nillitystä, että taas Hobitti-tyyliin venytellään jotain sivunmittaisia juttuja. No, itselleni tuo Tolkienin maailma ei ole ihan läpikotaisin kaluttu enkä muista tästä tarinasta sen kummemmin. Toimi siis mainiosti kun ei ollut mitään muistikuvaa vertailupohjana, uppouduin vaan elokuvan tarjoamaan maailmaan. Sehän toimikin oikein mukavasti suurimmilta osin. Animaatio on ensinnäkin todella nättiä. Monet ei pidä animesta, itsekään en lukeudu mihinkään suurimpiin lajityypin ystäviin, mutta tähän tuo tyyli istui oikein hyvin. Hahmot on kirjoitettu hyvin ja vaikka mukana on melkoisen kliseisiäkin hahmoja (etenkin pääpahis Wulf, joka on kuin joku Disney-pahis konsanaan) niin päähenkilöt on kaikki erittäin mielenkiintoisia. Päällimmäisinä jäi mieleen tietysti kuningas Helm Hammerhand joka oli kyllä vedetty sitten niin bad-ass -tasolle kuin olla ja taitaa, sekä tämän tytär ja elokuvan varsinainen protagonisti Hera. Näiden kohtaloa huomasi jopa hiukan jännittävänsä elokuvan edetessä. Meininki on sopivan tylyä, joskaan mitään kovin graafista kuvastoa ei mukana ole. Tunnelma muistuttaa Peter Jacksonin alkuperäistä trilogiaa paikoitellen oikein mukavasti joka loi sellaisen kotoisan nostalgisen fiiliksen. Ilman kuitenkaan sellaista oloa, että elokuva yrittäisi ratsastaa nimenomaan nostalgialla. Musiikit oli myös kohdillaan.
———————
Kaikenkaikkiaan ihan toimivaa rymistelyä itselleni rakkaassa fantasiamaailmassa. Eiköhän tämäkin tule uudelleen joskus katsottua. Toki tänäpäivänä tuo Peter Jacksonin alkuperäinen trilogia tuntuu melko ylittämättömältä, mitä elokuvan suhteen tulee. Silti on kiva aina nähdä vähän jotain uutta yritystä tuohon suuntaan. Etenkään kun tällä kertaa kuti ei jäänyt piippuun samaan tapaan kuin ylipitkän ja paisutetun paskakasan kanssa, joka Hobitti-trilogianakin tunnetaan.
Vaikka missasin ekat 15min eikä Anime-tyyli oikein iskenyt allekirjoittaneeseen, niin siitä huolimatta hyvä ja kiinnosta leffa, vaikkei vedä vertoja 78 Bakshi-filmatisoinnille.
⭐️⭐️⭐️⭐️